Laiska puutarhuri ja kylläinen rusakko

Maaliskuusta ja edellisestä postauksesta on niin pitkä aika, että on aivan turha yrittää keksiä mitään selityksiä. Laiska mikä laiska.

Pähkinänkuoressa kesän puutarhoinnit sujuivat seuraavasti:
- taimien kasvatus siemestä onnistui ihan hyvin
- ainoa totaalipettymys oli kasvihuonekurkut, joista ei tullut mitään, en tiedä mikä meni pieleen
- tomaatteja tuli runsaasti, mutta eivät ehtineet kypsyä, kuten eivät paprikatkaan, joihin ei muuten tänäkään vuonna tullut yhden yhtä ötökkää, joten ensi vuonna laitan ne kasvihuoneeseen
- porkkanaa tuli mukavasti ja sitä riitti lemmikkikaneillekin pitkälle syksyyn
- kesäkurpitsaa tuli koko suvulle
- omenasato oli taas aivan ylenpalttinen, joten ensi keväänä kaadamme kaksi talviomenapuuta - jää vielä viisi muuta omenapuuta
- valkosipulia tuli mukavasti, samoin salaattia
- pavut, herneet ja punajuuret menivät parempiin suihin

Kesän ehdoton onnistuja oli samettikukka. Kasvatan niitä tuholaisia torjumaan ja hyvin toimiikin. Tänä vuonna ne kasvoivat kasvihuoneessa yhtä korkeiksi kuin tomaatit ja mun oli pakko pätkiä niitä ja yhden vai kaksi heivasin pihalle. Kasvimaallakin ne kasvoivat metrisiksi ja muistuttivat enemmän tuijapensasta kuin kukkaa. Kukkivat kyllä komeasti. Hämärästi muistelen, että siemenpussissa luki iso samettikukka, mutta enpä tarkistanut kasvukorkeutta. Ei kai ne kuulu tommosiksi hirviöiksi kasvaa?

Ja se rusakon ketale piti meikäläistä taas pilkkanaan meneen tullen. Ensi se ketku veteli mun herneet, pavut ja punajuuren naatit. Just ennen kuin ehdin aidata kasvimaan. Heti aitaamisen jälkeen kylvin uudet herneet. Nekin se popsi jotenkin ihmeellisesti verkkoaidan rakosista. Tästä viisastuneena päätin, että ensi kesänä kylvän aitauksen ulkopuolelle suojavyöhykkeen jotain rusakkoherkkua, apilasta kuulema tykkäävät. Ja kasvimaalle uloimmksi aidan laitamille laitan jotain, mistä rusakko ei tykää. Porkkanaa ilmeisimmin.

Puutarhassa on nyt uusi komposti ja vanhan paikalla tasainen nurmikko, joka nauttii puutarhan ehdottomasti parhaasta mullasta. Siihen meinaan keväällä laittaa kaksi pensasmustikkaa. Mitä muuta - sitä ehtii talven kypsytellä.

Kevättä varten mulla on jo lista (rakkaalle aviomiehelleni) kevätaskareista:
- 2xomenapuun kaato
- 1x ison lepän kaato, vanhan kompostin kulmilta - varjostaa kasvihuonetta aamuauringolta
- 1xmustaviinimarjapuskan kaivaminen, roskiin
- 2xkasvulavan rakentaminen, kaksi sain jo keväällä
- 1xkannon kaivaminen ylös vanhalta kompostilta, onneksi aika laho jo, tasainen nurmi tilalle

Yläpihan puolella en saanut oikeastaa mitään aikaiseksi koko kesänä. Vähän siistin kivikkopenkkiä. Tarkoitus oli parannella kivireunuksia, mutta homma jäi puhtaasti suunnittelun asteelle. Pääoven kukkapenkistä kaivoin ruusut ylös ja istutin terassin lähelle niin, että näkyvät sisältäkin katsottaessa. Löysin ruusut hoipertelemasta tuija-aidan varjosta ja siirsin pääovelle aurinkoon. Kanankakkaa juurelle ja nehän venähtivät puolitoistametrisiksi. Se on turhan paljon siihen paikkaan, joten nyt ovat sitten uudessa paikassaan.

Pääoven kukkapenkissä on timanttituija (jouluvaloja varten) sekä punainen ja valkea pioni. Ruusujen lähdön jälkeen penkki oli turhan harva, joten päätin laittaa siihen pinkin pionin kolmanneksi. Se on yhä suunnitelmissa. Mutta samettiruusuja jäi yli, joten lykkäsin kaikki loput siihen multiin. En kastellut koko kuivana kesänä aurinkoista penkkiä, mutta samettirusut vain kukkivat. Lapsuudesta muistan, kuinka hautausmaalla oli aina samettiruusuja enkä siksi tykää niistä. Tuli semmonen fiilis, että on hauta pääoven vieressä. Kivi vain puuttui. Ehkä siksi en kastellut samettikukkia. Toivoin niiden kuolevan pois, niin pääsisin haudasta eroon. Mitä vielä... Syysviileätkään eivät samettiruusuja haitanneet, joten lopulta kaivoin ne ylös maasta. Ja niillähän oli aivan mielettömät juuripaakut, syvälle vettä hamuamaan kurottavat. Ens keväänä lupaan laittaa penkin kuntoon, kuvan kera.

Heinäkuun puolivälistä elokuiseen koulujen alkuun oli lämmintä, hellettä suorastaan. Puutarhahommat oli tauolla ja sidukka maistui. Kastella olis pitänyt paljon reippaammin. Mutta niin olis pitänyt paljon muutakin. Loma alkoi elokuussa ja meno ei kun laiskistui. Ens keväänä taas uusiksi.

Hullujen päivien kylvöt ja kutinat

Jokakeväiset hullut päivät alkavat huomenna: siemenet pääsevät multaan. Siitä alkaa keväinen hullutus. Se pahenee ihanasti päivien edetessä ja kylvösten itäessä. Kouliminen saa jo kädet vapisemaan innosta. Jos siemenet itävät.

Miten siemenet saa itämään? Asian voi varmistaa monella tavalla. Itse pidän luotettavimpana hermoilla riittävästi, käydä kurkkimassa kylvöksiä riittävän tiheään tahtiin, jutella kylvöksille niitä ja näitä ja tietenkin kertoa, että jos nyt kiltisti idätte, niin pääsette äipän kasvihuoneeseen, missä teillä on niin ihanat oltavat... Ja jos oikeen hienosti kasvatte, saatte kuvanne blogiini. Kiristys, uhkailu ja lahjonta ovat osoittatutuneet päteviksi konsteiksi, joten niillä jatkan.

Tänä vuonna tein uskomattoman löydön ja säästin paljon rahaa. Ostin siemenpussit Honkkarista - viisi pussia kahdella eurolla. Aikaisemmin olen ostanut Primasta, ja rahaa on palanut liki kymmenkertaisesti. Eikä Prisman pussissa ollut kuin 6 tomaatinsiementä. Kylvömultakin oli lähes ilmaista Honkkarissa.

Ahnehdin siis siemenpusseja tarpeeksi, ja siinä tohkeissani unohdin tomaatit, joten seuraavana päivänä kävin vielä uudelleen ostoksilla.

Tänä vuonna laitan tulemaan:

kasvihuoneeseen:
- Tiny Tin -kirsikkatomaatti
- Tigerella- tomaatti
- Moneymaker-tomaatti
- Heroica Hybrid F1-kasvihuonekurkku

ulos kasvimaalle ja pihalle:
- Maja-ruukkutomaatti
- California Wonder -paprika
- Atena Ploka F1 -kesäkurpitsa
- Calabrese-parsakaali
- Reinin Rypäle -avomaankurkku
- Montano-pensaspapu
- Rubia-punajuuri
- Saxa 2 -retiisi
- Nantes 2-porkkana
- Dwarf De Grace -sokeriherne
- tammenlehtisalaatti
- lehtisalaatti
- tilli
- persilja

kukkia:
- ruusupapu
- kellohunajakukka (savimaata pehmittämään)
- tuoksuherne, perinteinen 1-2 m
- tuoksuherne, amppeliin 30-40 cm
- kesäharso
- ruiskaunokki
- kesämalvikki
- isoauringonkukka
- isosamettikukka, kasvihuoneeseen ja kasvimaalle ötökkäkarkottimeksi
- kesäkukkaseos

Paprikan kanssa kävi viime vuonna niin, että koska siihen tulee aina runsaasti kirvoja, kasvatin paprikat puisissa, jalallisissa altaissa aurinkoisella pergolalla. Paprikan kirvat saastuttavat koko kasvihuoneen, siksi ei sinne. No - ei näkynyt kirvan kirvaa koko kesänä. Mutta sen verran taikauskoinen olen, että tänä vuonna teen samoin.

Kasvihuoneeseen laitan heti keväällä salaattia, tilliä ja persiljaa. Kaupasta ostan korianterin ja pari basilikaa ruukuissa mausteeksi. Kasvihuoneessa ja kasvimaalla kasvaa ruohosipulituppaita. Kasvimaalla on myös saksankirveli ja kompostin kupeella lipstikkaa.

Viime kesänä rusakko erehtyi luulemaan mun viljelyksiäni open buffetiksi, joten tänä vuonna buffetit verkotetaan.

Ihanan hullua kasvatuskevättä kaikille siemenintoilijoille!

Sopivasti haikeaa

Aurinko paistaa ja vettä sattaa - taitaa tulla kesä. Lauloi aikoinaan eräs tunnettu suomalainen muusikko. Joululaulussa puolestaan ihmetellään: no onkos tullut kesä, nyt talven keskelle. Nyt jaetaan FB:ssä uutista, joka pohtii, että jääkö talvi välistä. Osa peukuttaa, osa toivoo talven jossain vaiheessa ilmaantuvan. Kumpaan porukkaan sinä kuulut? Minä kuulun jälkimmäiseen. Ehdottomasti.



Minä haluan, että talvella on talvi. Minä haluan, että kesällä on kesä. Minä haluan kaikki neljä vuodenaikaa! Minä asun siksi Suomessa. Pelkkä ajatus tasapaksusta säävuodesta puistattaa minua.

Samoin pelkkä ajatus tasapaksusta elämästä puistattaa minua. Pidän toki turvallisuudesta, mutta se on eri asia kuin tasapaksuus. Tasapaksuus on sitä, että mieli hyytelöityy. Se on vähän kuin jos katsoisi hillopurkkia eikä muistaisi, että keittikö hillon viime syksynä vai sitä edellisenä. Vai onkohan se jo vielä vanhempaa? Jännitystä elämään voi hakea hölskyttämällä hieman hillopurkkia ja tarkkailemalla hillomassaa - nuorta ja kiinteää (edellissyksyistä selvästi) vai jo hieman vetistä (a.d. ????). Radikaalimpi ihminen voisi tuossa tilanteessa repäistä ja liikoja tuumailematta kipata hillot vessanpyttyyn. Ja tuntea hetken sopivaa haikeutta. Haikeutta, joka hyväilee vanhoja muistoja edellissyksyn hillonkeitosta ja samalla tuntee jo hienoista viriävää kutkutusta ensi syksystä: hillon lisäksi kenties hyytelöäkin.

Pitkään jatkunut tasapaksu vaihe usein onneksi päättyy. Alkaa uusi vaihe. Mutta siinä välissä on se paras vaihe, johon liittyy tuo sopiva haikeus. Se on irtipäästämisen vapautta, välitilan kutkuttavuutta uutta odottaessa ja suunnitellesssa. Se on myös vanhan sopivaa paijausta ja kiittämistä. Oma mieli työskentelee aktiivisesti, vaikka ulkoisesti ei välttämättä tapahdu mitään näkyvää. Olemus usein valaistuu ja rauhoittuu, mutta myös täpinöityy. 'Mikä sulla on?' saattaa joku kysyä. Ja sinä vastaat: 'Ei mikään' ja hymyilet salaperäisesti. Ja olet sisäisesti aivan tuhannen virittynyt ja tunnet, kuinka veri vihdoin kiertää sormenpäissä ja päälaenkin kautta alas levottomiin varpaisiin. Samalla tunnet itsesi hyvin varmaksi ja luottavaiseksi, koska tiedät, että nyt tapahtuu.

Ja mitä siis tapahtuu? No eihän sitä välttämättä tiedä. Eikä se ole oleellinen asia. Oleellista on olla avoin tapahtumiselle. Avoin mieli on kuin kärpäspaperi, joka houkuttelee tilaisuudet luokseen. Ja silloin se tapahtuu. Se, mikä sillä kertaa on tarkoitettu sinulle tapahtuvaksi. Se, mikä nyt auttaa, kasvattaa, toivottavasti myös ilostuttaa ja eheyttää elämääsi sinulle tarpeelliseen suuntaan. Suunta voi joskus olla vaikea tai epämieluinen, mutta myöhemmin elämässäsi tulet huomaamaan, että niin sen pitikin mennä. Minullekin on käynyt niin. Murehdin aikoinani loppumattomiin, että mitä pahaa minä olen tehnyt, kun minulle kävi näin. Nyt ymmärrän, että minun vikani oli se, että minä olin aivan liian kiltti. Siitä lisää toisen kerran. Älä sinä ole liian kiltti!

Loppukaneettina todettakoon, että tämä kyllä on viherblogi. Koska nyt on (mukamas)talvi ja puutarha talviunilla, olen päättänyt kirjoitella vallan muita juttuja. Siirrän nämä muut jutut omaan osioonsa tässä blogissa, kunhan vanhempi tyttäreni tulee käymään kotona ja saa neuvoakseen siirto-operaation.