Kevättä kohti - kurkut, tomaatit & co kuin myös viherkasvit

Ennen kuin siemenpussit tulivat kauppoihin, mun oli ihan pakko päästä purkamaan istutusintoa johonkin. Ja mikäs sen oivallisempi kohde kuin viherkasvit! Niitä voi jakaa, juurruttaa, istuttaa suoraan multaan, pyytää kaverilta ja tietenkin se paras tapa - käydä salaa varkaissa. Kähvelletyt kasvaa parhaiten:)




Seitsemän sortin ruukut.
(Kuuluisa vanha leivontakirja on nimeltää Sen seitsemän sortin leivonnaiset) 

Kaupastakin voi hankkia edullisesti viherkasveja. Ostin Lidlistä palmuvehkan ja aloen, kummatkin vain muutaman euron kipale. Palmuvehkan jaoin samoin tein kahtia. Aloen istutin heti uuteen multaan, ja nyt se on poikinut jo kaksi pienokaista.



Aloe-mamma



Pikkuiset aloe-poikaset muovikuppi-kasvihuoneissaan.
Työkaverini ei tiedä, että rahapuu on häneltä peräisin...

 



Palmuvehkan toinen puolisko päätyi työhuoneeseeni ja toinen kotiin. Kotona sijoitin kasvin peremmälle huoneeseen. Täytyy tarkkailla, saako se valoa riittävästi. Sain vuosi - pari sitten isomman palmuvehkan mammalta. Lykkäsin sen allashuoneeseen, jossa on ikkunat lattiasta kattoon. Sehän innostui! Ja kasvoi niin, että se oli liian suuri hajotettavaksi, joten se päätyi sitten kukkien hautuumaalle eli kompostiin. Siksi nyt on tarjolla vähän vaatimattomammat olosuhteet...

 

Jo pukkaa uutta vartta.

Vanha poika -tyräkkejä 9 kipaletta:)

Malakanvehka. Kävin nipsaisemassa tämän työkaverini ikkunalaudalle
jääneestä kasvista. Hän kun lähti toiseen firmaan töihin.

Nämä juorut korjasin talteen sieltä mistä malakanvehkankin.

Tämän juorun taimet sain ihan laillisesti työkaveriltani
Pialta. Juurrutin ja istutin altakasteluruukkuun.

Mikä lie koristeananas, mutta katsopa
tyveä - sieltä pukkaa poikanen!

Maaliskuun puolivälissä istuttamani kurkut, tomaatit ynnä muut alkavat jo osa olla hyvässä kasvussa. Ensi viikonlopun ohjelmassa onkin suurimpien kouliminen. Kyllä kasvun ihme vaan on niin ihanaa!

 

Waihettelevaista. Niin luki lapsuudenkotini vanhassa ilmapuntarissa. Sana kuvaa hyvin istutuksieni kasvun etenemistä. Osa pitää siis nyt kiireesti koulia, mutta osa on mullan pinnassa niin pienenä, että melkein pitää suurennuslasilla katsoa.

 

Edessä kasvihuonekurkkuja. Tässä kasvaa myös vesimelonia,
kasvihuonetomaattia, kirsikkatomaattia ja pensastomaattia.

 

Amppelimansikan alut ovat pikkuriikkisiä. Olleet jo kaksi viikkoa.
Jotain taitaa olla pielessä...

 

Arvaapa, mitä tapahtui, kun luin netistä, että hedelmäpuita on kiva kasvattaa kotona? Olishan se kiva, että perusviherkasvien joukossa olisi mango ja avokado. Ikkunaludalla on mullassa tulossa mango, jonka siemen hieman vahingoittui, kun vipusin puukonterällä kovan kuoren auki saadakseni siemenen ulos. No, jos ei onnistu, niin ostan uuden mangon ja sitten osaankin olla vaovaisempi puukon kanssa.

 

Avokadon siemen likoamassa. Kuori halkeaa, toisesta päästä pukkaa juurta
ja toisesta vartta. Silloin on aika istuttaa kivi multaan.
Sitä odotellessa:)

 

Pääsiäinenkin tuli ja meni. Kävimme nuoruudenmaisemissani Kainuussa, se oli mukava reissu. Kävin nuoremman tyttäreni kanssa Vuokatinvaaralla laskettelemassa ja ihailemassa upeita Kainuun vaaramaisemia. Hyvissä ajoissa ennen palmusunnuntaina laitoin rairuohot, jotka olivat vielä reissun jälkeen hengissä.

 

Perusrairuoho kestää leikkaamista. Suklaamuna-miehet menossa mukana.

 

Ohrainen ruoho on ollut kovasti kanin mieleen. Laikkaaminen on verottanut
väriä. Molemmissa ruohoissa on koristeena lasten
pienenä askartelemia koristeita.