Hiljaista on ollut. Mutta eilen aamulla huomasin, että meidän joulukuusi kasvaa. Se pukkaa villisti joka oksan kärjestä, pitkin latvan vartta ja ihan kaikkialta uutta, hennonvihreää ja tuoretta kasvustoa. Semmoista en ole kuunaan nähnyt, sisäjoulukuusessa. Joten veimme kuusen terassille odottelemaan kevättä ja maahan istuttamista ;) Ensi jouluna vain nipsauttelemme liiat kasvut pois ja a vot - säästyi kuusirahat.
Jos kuusikin, niin kyllä minäkin! Alan kasvaa, virkistyä, herätä eloon ja elämään parin hiljaisemman vuoden jälkeen. Vuosi 2016 livahti ohi. Paljon kyllä tapahtui ja hyviä asioita, mutta varsinaista actionia ei ollut. Ennen kuin nyt.
Perjantaina oli ensimmäinen oikea koulupäiväni. Pääsin viime keväänä kouluun ja opinnot alkoivat syksyllä, mutta koko syksynä opinnot eivät edenneet ja se harmitti minua. Vasta nyt tajuan, kuinka paljon. Olin vaihtanut työpaikkaa eikä syksyllä vielä voinut pitää lomapäivä. Itse asiassa koko juttu harmitti niin kovasti, että en saanut aikaiseksi edes sitä yhtä kurssia, jonka olisin voinut suorittaa Moodlessa, ihan siis vain netissä. Vuosi vaihtui ja nyt saan pitää lomapäiviäni. Perjantaina koulussa olin innoissani kuin lapsi ekalla luokalla. Odottelen jännityksellä, että kauanko tämä alkuhuuma kestää. Eilen kävin ostamassa repun ja järjestelin tunnollisesti paperit kansioon. Viikon päästä taas kouluun. Koulu on kotikaupungissani Lappeenrannassa. Ja voi kuinka lapsuusmuistot lämmittävätkään mieltä. Muistan kuinka kuljin mummon kanssa kaupungilla, käytiin aina pankissa, kirjastossa ja yhdessä kahvilassa torin kulmalla. Ja nyt, vuosien kuluttua, olen takaisin rakkaassa Lappeenrannassa. Kaiken huipuksi saan majailla Repa-sedälläni, omassa lapsuudenkodissani Soskualla. Että loppujen lopuksi en osaakaan sanoa, mikä tässä oikeastaan on parasta. Kun siis kerrassaan ihan kaikki!
Tänään kävin vielä ostamassa penaalin ja huulirasvan. Penaali on samaa sarjaa kuin aikoinaan lukiossa, mutta huulirasvassa on hyaluronihappoa! Itseänikin naurattaa, sillä touhu alkaa haiskahtaa aivan kilpavarustelulta, mutta koska syy on hyvä ja fiilikset korkealla, niin lysti sallittakoon. Eikä tässä kukaan loukkaannu, korkeintaan itsetunto kokee kolauksen, jos koulumenestystä ei ala herua.
Samana päivänä kun varmistui, että saan pitää lomapäiviäni ja opinnot siis edistyvät, istutin siemeniä. Oli pakko saada jotain kasvamaan, käsillä konkreettisesti tehden. Tunsin, kuinka ilo alkoi kasvaa minussa samalla kun heräsin eloon pitkästä, hitaan vetelästä olotilasta, jossa olin koko viime syksyn junnannut. Olin ihan täpinöissäni. Koko hukkaan menneen syksyn opiskeluinto oli patoutunut sisuksiini ja nyt tuntuu, että pakahdun. No, nähtäväksi jää, miten täpinöissään siemenet itävät, koska turhan aikaisin ne laitoin. Istutin multiin kaksi avocadoa, parikymmentä paprikansiementä (makeasta suippopaprikasta) ja vajaat kymmenen satsumansiementä. Seuraavaksi ajattelin kaivella siemeniä banaanista. Uskon vankasti, että ne itävät, sillä sainhan mä joulukuusenkin kasvamaan!
Flunssa ei ole vielä iskenyt. Kaksi edellisvuotta olen kestänyt terveenä, koska olen laittanut teehen tuoretta inkivääriä, raastanut sapuskoihin kurkumaa ja napannut aamuisin monivitamiinitabletin omenamehun kera. Siksi omenamehu, koska 'an apple a day keeps the doctor away'. Tänä vuonna sama meno on jatkunut, ja nyt on lisäksi sellainen vire päällä, että tähän kyytiin ei flunssapöpöä nyt vaan yksinkertaisesti huolita kyytiin. Kahden vuoden kliinisen tutkimukseni perusteella pidän tätä todistettuna ja siten käypänä hoitosuosituksena :)
Ja mikä olikaan se lupaamani ennustus? Kuten kuvasta näkyy, kyse on enemmän kuin ennustuksesta. Pahnanpohjimmainen muutti kesällä omaan kotiin ja vei koiran mennessään. Ei riitä että lähti viimeinen lapsi, lähti koirakin. Talossa on kuin hautuumaalla. Hiljaista, mikään ei liiku eikä ole edes siivottavaa, kun ei ole koirankarvoja. Mä en tiennyt, että ihmisen voi olla ikävä koirankarvoja.
Kesällä kuljin monta viikkoa sitä samaa lenkkiä, mitä koiran kanssa. Höpöttelinkin välillä itsekseni, sillä koiralle tuli aina juteltua lenkeillä, mikä on aivan normaalia ja täyspäistä. Vieläkin tuntuu hölmöltä käydä kävelyllä turhan panttina, kun ei ole koiraa. Tuntuu, että ihmiset tuijottaa että mitä se tuo itekseen kävelee, onkohan se ihan... No ei se ole ihan 'terve', siltä puuttuu koira.
Uudenvuodenpäivänä heti aamupalan jälkeen valettiin miehen kanssa tinat. Ja eihän tästä minun tinasta voi olla kahta mieltä. Tyttökoiraa ajattelin, mutta meille näyttäiskin tulevan poika. Saas nähdä, mitä tuleman pitää.
Ensi viikolla on perjantaina striimattu luento ja lauantaina koulupäivä. Mun koulubussi, OnniBus, lähtee pe-iltana, eli matka käy sedälle yöksi. Ja mikäpä se matkatessa, kun on uusi reppu, penaali ja hyauluronihuulirasva. VR taittaa matkan tuntia nopeammin, mutta yksi VR:n matka maksaa saman kuin OnniBussilla kolme. Kun mä valmistun, lupaan täten lähettää kortin valmistujaiskuvan kera OnniBussin konttorille.
Perjantaina oli ensimmäinen oikea koulupäiväni. Pääsin viime keväänä kouluun ja opinnot alkoivat syksyllä, mutta koko syksynä opinnot eivät edenneet ja se harmitti minua. Vasta nyt tajuan, kuinka paljon. Olin vaihtanut työpaikkaa eikä syksyllä vielä voinut pitää lomapäivä. Itse asiassa koko juttu harmitti niin kovasti, että en saanut aikaiseksi edes sitä yhtä kurssia, jonka olisin voinut suorittaa Moodlessa, ihan siis vain netissä. Vuosi vaihtui ja nyt saan pitää lomapäiviäni. Perjantaina koulussa olin innoissani kuin lapsi ekalla luokalla. Odottelen jännityksellä, että kauanko tämä alkuhuuma kestää. Eilen kävin ostamassa repun ja järjestelin tunnollisesti paperit kansioon. Viikon päästä taas kouluun. Koulu on kotikaupungissani Lappeenrannassa. Ja voi kuinka lapsuusmuistot lämmittävätkään mieltä. Muistan kuinka kuljin mummon kanssa kaupungilla, käytiin aina pankissa, kirjastossa ja yhdessä kahvilassa torin kulmalla. Ja nyt, vuosien kuluttua, olen takaisin rakkaassa Lappeenrannassa. Kaiken huipuksi saan majailla Repa-sedälläni, omassa lapsuudenkodissani Soskualla. Että loppujen lopuksi en osaakaan sanoa, mikä tässä oikeastaan on parasta. Kun siis kerrassaan ihan kaikki!
Tänään kävin vielä ostamassa penaalin ja huulirasvan. Penaali on samaa sarjaa kuin aikoinaan lukiossa, mutta huulirasvassa on hyaluronihappoa! Itseänikin naurattaa, sillä touhu alkaa haiskahtaa aivan kilpavarustelulta, mutta koska syy on hyvä ja fiilikset korkealla, niin lysti sallittakoon. Eikä tässä kukaan loukkaannu, korkeintaan itsetunto kokee kolauksen, jos koulumenestystä ei ala herua.
Flunssa ei ole vielä iskenyt. Kaksi edellisvuotta olen kestänyt terveenä, koska olen laittanut teehen tuoretta inkivääriä, raastanut sapuskoihin kurkumaa ja napannut aamuisin monivitamiinitabletin omenamehun kera. Siksi omenamehu, koska 'an apple a day keeps the doctor away'. Tänä vuonna sama meno on jatkunut, ja nyt on lisäksi sellainen vire päällä, että tähän kyytiin ei flunssapöpöä nyt vaan yksinkertaisesti huolita kyytiin. Kahden vuoden kliinisen tutkimukseni perusteella pidän tätä todistettuna ja siten käypänä hoitosuosituksena :)
Kesällä kuljin monta viikkoa sitä samaa lenkkiä, mitä koiran kanssa. Höpöttelinkin välillä itsekseni, sillä koiralle tuli aina juteltua lenkeillä, mikä on aivan normaalia ja täyspäistä. Vieläkin tuntuu hölmöltä käydä kävelyllä turhan panttina, kun ei ole koiraa. Tuntuu, että ihmiset tuijottaa että mitä se tuo itekseen kävelee, onkohan se ihan... No ei se ole ihan 'terve', siltä puuttuu koira.
Uudenvuodenpäivänä heti aamupalan jälkeen valettiin miehen kanssa tinat. Ja eihän tästä minun tinasta voi olla kahta mieltä. Tyttökoiraa ajattelin, mutta meille näyttäiskin tulevan poika. Saas nähdä, mitä tuleman pitää.
Ensi viikolla on perjantaina striimattu luento ja lauantaina koulupäivä. Mun koulubussi, OnniBus, lähtee pe-iltana, eli matka käy sedälle yöksi. Ja mikäpä se matkatessa, kun on uusi reppu, penaali ja hyauluronihuulirasva. VR taittaa matkan tuntia nopeammin, mutta yksi VR:n matka maksaa saman kuin OnniBussilla kolme. Kun mä valmistun, lupaan täten lähettää kortin valmistujaiskuvan kera OnniBussin konttorille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti