Jännittää, mutta jostain on pakko aloittaa

Jos olisin aloittanut blogini ajoissa, niin nyt ei tarvitsisi palata ajassa taaksepäin. Kuva on otettu huhtikuun 14. päivä. Pian näiden tilalla kasvaa tanakoita taimia, jotka muuttavat pian valmistuvaan kasvihuoneeseen, joka toistaiseksi vielä on autotallissa paketissa. Pian sen jälkeen perustan mansikkamaan ja heti perään kasvimaan. Tahtia ei tule haittaamaan se, että puutarhassa on rehevä nurmikko, joka pitää käsipelillä muokata mullalle, sillä olenhan jo ostanut talikon ja pistolapiokin löytyy...

Suunnitelmia ja intoa siis riittää. Kokemustakin hieman. Taidot karttunevat matkan varrella. Jostain on vain pakko aloittaa. Onneksi minulla on tytär, joka neuvoi alkuun tämän blogin kanssa, sillä tämä on se juttu, joka vähän jännitti. Toistaiseksi blogi on yhtä vaatimaton kuin kasvihuone, mutta alkuun ei pääse, jos heti pitää olla täydellisen valmista. Ja matkahan on se kaikkein jännittävin osuus.

Matkalla kohti kasvihuonetta.

Tais mennä vähän överiksi - terttutomaatti, kasvihuonetomaatti, kirsikkatomaatti, pensastomaatti, kasvihuonekurkku, avomaankurkku, munakoiso ja kesäkurpitsa esikasvatusta varten. Ai niin, kukkakaali myös, mutta sillä oli lyhyt vaikkakin varsin lupaavannäköinen elämä - mä ilmeisesti tein/en tehnyt jotain, jonka vuoksi taimet kuolivat ja päätyivät kiertoon kompostiin.

Lisäksi ostin läjätolkulla avomaalle kylvettäviä siemeniä, mutta palataan niihin sitten myöhemmin, kun puutarhan nurmikosta osa on tekeytynyt istutuskelpoiseksi kasvimaaksi. Kannattais pitää kiirettä, sillä ostin kaksi pussillista sipulilajitelmaa, jotka ovat majailleet jo yli kuukauden puutarhavajassa multaisempaa asumusta odotellen...

Toukokuun 24. päivä elämä alkoi jo hymyillä.