Turhan mojova pusu

Kasvihuoneen, mansikkamaan ja kasvimaan piti valmistua jo vuosi sitten keväällä. Vaan eivätpäs valmistuneet, koska tammikuun alkupuolen tiukkoina pakkaspäivinä meidän aita sai mojovan pusun: bussi pussasi aidan kulmausta niin, että koko kulmaus pärähti palasiksi.

Ja ei kun aloita kevättyöt vanhan aidan purkamisella. Aita oli sen verran huonossa hapessa, että se piti täydellisesti uusia. Siis vanhaa purkamaan ja ajamaan kaatikselle. Rakentaminen annettiin ammattilaisille ja aita valmistui sähäkästi. Yhtä sähäkästi ei sujunut oma osuutemme: juuri ennen kuin nurmikko kuoli pihalle kasattujen vanhojen aitalautapinojen alle, saimme roudattua aidankappaleet roskiksen kupeeseen tien varteen, jossa ne ilahduttivat naapurustoa aina heinäkuun lopulle, jolloin saimme pahimmilla/parhaimmilla kesähelteillä loma-aikaan viimein aikaiseksi ajaa ne kaatopaikalle.

Tässä tohinassa kasvihuone ja kumppanit siis jäivät. Kaiken kukkuraksi pihassa ja puutarhassa oli viime keväänä todella paljon perkaamis- ja siistimishommaa. Pauli-pappa leikkasi kaikki seitsemän omenapuutani. Oksasilppuri lauloi iloisesti. Lopputuotoksena sainkin omenapuiden ja marjapensaiden alle komeat hake-kakut.

Osa keväthommista venähti aidan takia.Lokakuun alkupäivinä insinööri ja klapikone antoivat kyytiä vanhoille pölkyille.
Huom! Takana näkyy keväistä uutta aitaa. Ja mattoteline, joka on matkalla kaatopaikalle (yhä tänään), sillä se jäi alle ja vääntyi korjauskelvottomaksi, kun pudotimme lumia katolta.