Mulla on asennevamma, joka liittyy aronioihin. On mulla
muitakin asennevammoja, mutta niistä sit toiste… Pihallani kasvaa reilut 40
metriä aroniaa raja-aitana yläpihan puolella. Puskat loppuvat siihen, mistä
tontti lähtee laskeutumaan puutarhaan.
Tähän mennessä en ole osannut iloita puskista. Tosin
syysväri on upea. Mutta linnut syövät marjat ja sitten onkin piha täynnä
tummansinisiä pikkupommeja. Ajattelin jo, että kerään kaikki marjat ja pistän
roskiin. Mutta mamma löysikin Kotiliedestä mainion aroniahyytelöreseptin ja
minä päätin korjata asennettani. Se kannatti! Aronialimoncellohyytelöstä tuli
todella hyvää! Se maistuu kanan kanssa ja miksei muunkin vaalean lihan.
Innostuin niin, että meinaan keittää pukinkontin täyteen hyytelöä. Ähäkutti
linnut!
Kaksi satsia olen jo keitellyt. Aronioita piisaa vaikka pienen tehtaan perustamiseen, joten keittopuuhat jatkuvat heti, kun käyn ostamassa sieviä purkkeja kaupasta. Nämä tässä alla ovat kotikäyttöön. Sievät purkit menevätkin sitten pukinkonttiin.
Kerrottakoon vielä, että myöhemmin mamma löysi lehdestä artikkelin, jossa parin aroniapuskan omistaja kertoi tehneensä kaupan perusviinipakettia hyödyntäen aroniamehusta kotiviiniä. Artikkelin julkaisuhetkellä viini oli vielä kypsymässä, joten lopputulos jää arvailujen varaan. Hyytelöt on nyt keitetty ja hyväksi havaittu, joten voisin laajentaa ensi vuonna viineihin. Siinä riittänee harjoittelemista moneksi vuodeksi, koska tähän päivään mennessä en ole maistanut hyvää kotiviiniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti