Kameliajasmike kruunasi äitienpäiväviikonlopun

Paitsi että oli äitienpäiväviikonloppu, mulla oli myös nelipäiväinen loma. Eli neljä päivää puutarhassa:) Keskiviikkoiltana jo innoissani siivoilin pihaa ja paikkasin nurmikon kuoppia. Torstai oli sadepäivä ja tunnelma läsähti. Silloin kannattaa rypeä kunnolla ja esim. alkaa pyykkäämään ja siivoamaan. Ja mähän ryvin oikein antaumuksella ja puhdasta tuli - ja kai se mieliala vähän parani. Olimme edellisen viikon Pekingissä, joten sateinen kotihuoltopäivä oli oikeesti tarpeen, mutta kyllä oli nihkeä alku polttavalle puutarhainnostukselle...

Perjantaina aurinko paistoi ja elämä hymyili - pääsin puutarhalle ja ostin kesäkukkia, alppikärhön yläpihan omenapuun juurelle, pari yrttiä kasvihuoneeseen ja Polka-mansikkaa. Kesäkukat istutuin samoin tein ja sitten siirryin haravan varteen. Siinähän se loppupäivä vierähti.

Esikot kukkivat omenapuiden alla.

Perustin viime syksynä uuden perennapenkin. Taimet näyttävät talvehtineen hyvin. Pikkusydän on jo nupuilla. Ritarinkannus nousee runsaana. Varjoliljaakin näkyy kuvassa. Kevään edetessä selviää lisää.



Olen haaveillut pitkään jasmikkeesta ja sen tuoksusta. Ja tänä vuonna sain äitienpäiväkukaksi ruusujen lisäksi kameliajasmikkeen, voi ihanaa!

 



Heti aamuaikaisten äitienpäiväkahvien jälkeen insinööri tarttui lapioon ja siinä kameliajasmike nyt on, aidan vieressä vähän näkösuojaakin antamassa. Tuoksu yltää mainiosti terassille ja tuulen mukana vielä toivon sen kulkeutuvan olohuoneen ikkunasta sisään ja jopa keskipihan pergolaan asti:) Jännittää - jokohan se kukkiin tänä kesänä? Istuin keinuun pohtimaan asiaa, ja silloin pahnanpohjimmainen kiikutti uudet kahvit ja kakkua äiteelle, ihanaa<3 Se toinen tyttöseni on siellä Pekingissä, mutta laittoi heti aamulla Facebookin kautta haleja. Kyllä Facebook on mahtava - thänks Mark!

Työlistalla oli myös kasvihuoneen kevätsiivous. Pintamullat kiertoon, uutta tilalle, lannoitus ja lopuksi pesu mäntysuopavedellä ja pehmeällä harjalla. Ihan tuli mattopyykkifiilis siitä tuoksusta! Istutin kasvihuoneeseen viisi samettiruusua, jotka olen hartaudella siemenestä kasvattanut. Kaupasta ostin kaksi basilikaa ja yhden korianterin. Korianteri on rakkaustuliainen Pekingistä - upea aromi! Keskikäytävän reunoille istutin vasemmalle puolelle rucolaa ja lehtisalaattia, oikealle tilliä ja persiljaa. Ihan vähän vain, että pian saa maistiaisia, ennen kuin pääse istuttamaan ulkokasvimaalle. Vaikka kaipa minä sinne istutan jo ensi viikonloppuna ja peittelen harsolla.

Vihreissä parvekelaatikoissa on etummaisessa ruusupavut ja takimmaisessa avomaankurkut tulossa. Ensi viikolla näyttää yölämpötilat nytkähtävän kymmenen paremmalle puolelle, joten sitten tomaatit ja kurkut pääsevät kasvihuoneeseen - nyt taimeni ovat vielä sisällä. Ensimmäiset kukat ovat jo puhjenneet, joten homma on mallillaan. Kasvatin myös kesäkurpitsaa, vesimelonia ja paprikaa. Yhden vesimelonin laitan kasvihuoneeseen. Kesäkurpitsalle pitäis värkätä kasvulava. Paprika on varsinaine ötökkömagneetti, joten siltä on pääsy totaalisen kielletty kasvihuoneeseen. Niinpä se pääsee leikkimökin eteläseinustalle sellaiseen pitkulaiseen, jalalliseen puulaatikkoon. Ja kaverikseen saavat muutaman samettiruusun, ötökänkarkoittajan. En minä samettiruusuja huvikseni kasvatellut:)

  

Kasvimaan kulmauksessa Tuulilta saamani saksankirveli puskee kasvua ja ruohosipulia on jo kovasti käytetty. Kasvihuoneessakin mulla on ruohosipulitupas, jotta saa vihreää herkkua mahdollisimman ajoissa. Kiinansipuli (litteä valkosipulinmakuinen ruohosipuli) ei selvinnyt talven yli. Istutin uuden tuppaan. Kuka osaa neuvoa, miten sen näppärästi talvettaisi? Havujen alla?

 

Viime kesänä istutin Polkaa ja Kulkuria. Molemmat lajikkeet tarlvehtivat hyvin. Lauantaina perkasin puskat ja otin rönsyt talteen. Rönsyistä voi käyttää vain sen ensimmäisen, se on elinvoimainen ja marjoo. Loppujen rönsyjen kanssa ei kannata käydä ahneeksi. Vaikka niitä olisi kuinka, niin ei kun kakkos-käyttöön. Eli niitä voi istutella puiden ja pensaiden alle, jos ei raski kompostiin nakata. Uusi mansikkamaa näkyy hieman tuossa kasvihuoneen takana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusi mansikkamaa ei tullut kerralla valmiiksi, koska mansikkakangas ei ollut tarpeeksi leveä. Sain istutettua osto-Polkat ja omat rönsy-Polkat toiseen penkkiin. Tämä oli illan viimeinen homma ja sitten pistettiin pillit pussiin. Insinööri istahti pihakeinuun ja minä keräsin työkalut liiteriin. Ja mitäs sieltä liiteristä vielä löytyikään! Iskemätön paketti mansikkakangasta. Heippa huomisiin.

 

Koulimista ja taideostoksia

Viikonlopuksi luvattu auringonpaiste (ainakin lauantaille) sai minut tekemään überoptimistisia suunnitelmia. Olen muutoinkin oikein näppärä kirjoittelemaan mukavan stressaavia, sievästi koristeltuja to do -listoja. Jokaisen homman kohdalle tulee söpö pieni boxi, jonka voi suoriuduttuaan ruksata. Järjetöntä puuhaa... Mutta hei, jos hyvin/huonosti käy, lista on ihan relevanttia kamaa taas seuraavana viikonloppuna.

Leppäkerttu paistatteli eilen päivää lehden päällä kivikkoryhmässä.

Lauantaina vein aamulla tytön treeneihin ja kävin ostamassa lisää taimimultaa. Sitten vain hommiin. Kasvihuonekurkut ja tomaatit pääsivät omiin koteihinsa. Uusien asumusten lattiana toimii pizza-pakkaus pitelemässä vesiä. Ja kun tulee aika aloittaa taimien karaiseminen, koko 'tarjotin' on näppärä nostaa kerralla ulos. Tätä tarkoitusta varten olen ostanut pari 'äitien tekemää' perhepitsaa tässä talven mittaan, vaikka normaalisti en kyllä eineksiin koske.

Kasvihuonekurkkua, vesimelonia, tomaatteja.



Kasvihuonetomaattia ja amppelitomaattia.

Olen ollut pitkään sitä mieltä, että olohuoneen peräseinälle sohvan yläpuolelle kuuluu taulu. Reilusti metrin mittainen eikä kovin korkea. Olen sivusilmällä haeskellut sopivaa ja ya yks aamu maaliskuun alkupuolella aivan täydellinen taulu sitten riipuikin työpaikkani gallerian seinällä. Täppäsin sen heti punaisella. Pian varikset kotiutuvat seinälle, näytän sitten.

Ostin myös toisen talulun - riekkoja. Ihastuin siihen. Mutta en vielä tiedä, mihin sen ripustan. Täytyy haudutella. Kerron sitten kuvan kera, kun valmista tulee.



Etelänpuoleisella nurmikolla kukkii
jo muutamia krookuksia.

Me mentiin jo nupuksi, kun aurinko lakkasi paistamasta.

 

Kevättä kohti - kurkut, tomaatit & co kuin myös viherkasvit

Ennen kuin siemenpussit tulivat kauppoihin, mun oli ihan pakko päästä purkamaan istutusintoa johonkin. Ja mikäs sen oivallisempi kohde kuin viherkasvit! Niitä voi jakaa, juurruttaa, istuttaa suoraan multaan, pyytää kaverilta ja tietenkin se paras tapa - käydä salaa varkaissa. Kähvelletyt kasvaa parhaiten:)




Seitsemän sortin ruukut.
(Kuuluisa vanha leivontakirja on nimeltää Sen seitsemän sortin leivonnaiset) 

Kaupastakin voi hankkia edullisesti viherkasveja. Ostin Lidlistä palmuvehkan ja aloen, kummatkin vain muutaman euron kipale. Palmuvehkan jaoin samoin tein kahtia. Aloen istutin heti uuteen multaan, ja nyt se on poikinut jo kaksi pienokaista.



Aloe-mamma



Pikkuiset aloe-poikaset muovikuppi-kasvihuoneissaan.
Työkaverini ei tiedä, että rahapuu on häneltä peräisin...

 



Palmuvehkan toinen puolisko päätyi työhuoneeseeni ja toinen kotiin. Kotona sijoitin kasvin peremmälle huoneeseen. Täytyy tarkkailla, saako se valoa riittävästi. Sain vuosi - pari sitten isomman palmuvehkan mammalta. Lykkäsin sen allashuoneeseen, jossa on ikkunat lattiasta kattoon. Sehän innostui! Ja kasvoi niin, että se oli liian suuri hajotettavaksi, joten se päätyi sitten kukkien hautuumaalle eli kompostiin. Siksi nyt on tarjolla vähän vaatimattomammat olosuhteet...

 

Jo pukkaa uutta vartta.

Vanha poika -tyräkkejä 9 kipaletta:)

Malakanvehka. Kävin nipsaisemassa tämän työkaverini ikkunalaudalle
jääneestä kasvista. Hän kun lähti toiseen firmaan töihin.

Nämä juorut korjasin talteen sieltä mistä malakanvehkankin.

Tämän juorun taimet sain ihan laillisesti työkaveriltani
Pialta. Juurrutin ja istutin altakasteluruukkuun.

Mikä lie koristeananas, mutta katsopa
tyveä - sieltä pukkaa poikanen!

Maaliskuun puolivälissä istuttamani kurkut, tomaatit ynnä muut alkavat jo osa olla hyvässä kasvussa. Ensi viikonlopun ohjelmassa onkin suurimpien kouliminen. Kyllä kasvun ihme vaan on niin ihanaa!

 

Waihettelevaista. Niin luki lapsuudenkotini vanhassa ilmapuntarissa. Sana kuvaa hyvin istutuksieni kasvun etenemistä. Osa pitää siis nyt kiireesti koulia, mutta osa on mullan pinnassa niin pienenä, että melkein pitää suurennuslasilla katsoa.

 

Edessä kasvihuonekurkkuja. Tässä kasvaa myös vesimelonia,
kasvihuonetomaattia, kirsikkatomaattia ja pensastomaattia.

 

Amppelimansikan alut ovat pikkuriikkisiä. Olleet jo kaksi viikkoa.
Jotain taitaa olla pielessä...

 

Arvaapa, mitä tapahtui, kun luin netistä, että hedelmäpuita on kiva kasvattaa kotona? Olishan se kiva, että perusviherkasvien joukossa olisi mango ja avokado. Ikkunaludalla on mullassa tulossa mango, jonka siemen hieman vahingoittui, kun vipusin puukonterällä kovan kuoren auki saadakseni siemenen ulos. No, jos ei onnistu, niin ostan uuden mangon ja sitten osaankin olla vaovaisempi puukon kanssa.

 

Avokadon siemen likoamassa. Kuori halkeaa, toisesta päästä pukkaa juurta
ja toisesta vartta. Silloin on aika istuttaa kivi multaan.
Sitä odotellessa:)

 

Pääsiäinenkin tuli ja meni. Kävimme nuoruudenmaisemissani Kainuussa, se oli mukava reissu. Kävin nuoremman tyttäreni kanssa Vuokatinvaaralla laskettelemassa ja ihailemassa upeita Kainuun vaaramaisemia. Hyvissä ajoissa ennen palmusunnuntaina laitoin rairuohot, jotka olivat vielä reissun jälkeen hengissä.

 

Perusrairuoho kestää leikkaamista. Suklaamuna-miehet menossa mukana.

 

Ohrainen ruoho on ollut kovasti kanin mieleen. Laikkaaminen on verottanut
väriä. Molemmissa ruohoissa on koristeena lasten
pienenä askartelemia koristeita.

 

Johnanneksenleipäpuu ja timantti

Päätinpä vielä kasvattaa karaatin punnuksia häämatkamme kunniaksi. Johanneksenleipäpuun siemen painaa yhden karaatin. Keräsin Capetownista muistoksi läjän näitä veikeitä palkoja. Palko on mainio rytmisoitin - siemenet ääntävät kivasti palkoa ravistellessa ja jokaisella palolla on myös oma saundi.  Siemenet ovat visussa tallessa - palko oli niin sitkasta tavaraa, että en saanut itse siemeniä ulos, vaan piti pyytää insinööri hätiin. Ja miehen 'meikkipussista' löytyikin hommaan passelit sivuleikkurit.

 

 

Häämatkamme ei suuntautunut sattumalta Etelä-Afrikkaan. Maa on maailman suurin timanttien tuottaja. Ja naimisiin mentäessähän saa timanttisormuksen:) Eli johanneksenleipäpuun siemenillä mitattuna olen reilun siemenen arvoinen vaimo.

 

 

Myöhempinä aikoina, kun pilkunviilaus astui kuvioihin, johanneksenleipäpuun siemenen paino ei enää kelvannut painoyksiköksi. Vuonna 1913 otettiin käyttöön metrijärjestelmään pohjautuva karaatti, joka vastaa 0,2 grammaa. En ikinä muistaisi tätä tarinaa, mutta koska minulla nyt on mullassa omat karaattipunnukset tuloillaan, muistan tämän stoorin forever.

Nämäkin komeat puut pääsevät aikanaan viherhuoneeseemme palmukuusien kavereiksi. Siinähän alkaa olla jo Afrikka-osasto hyvällä mallilla:) Puutarhurin on hyvä olla ahkera ja myös optimistinen. Ahkera olen aina osannut olla, mutta optimismissa riittää petrattavaa. Tässähän sitä nyt sinnikkään kuumeen kourissa on hyvä harjoitella.

Laita sie tyttö ain muutama samettikukka sekkaan jottei tuu vihulaisia

Olen käynyt pitkin talvea kurkkaamassa viikonloppuisin kasvihuonetta ja seisoskelemassa siellä. Olen laittanut lattialle sievän lyhdyn, ja usein viikonlopuksi sytytän lyhtykynttilän. Tiedän, että kasvihuone tykkää siitä eikä tunne itseään niin yksinäiseksi. Olen myös varma, että lyhty ja seisoskelu edistävät kevään tuloa. Tunnen niin. Kaikki itsetutkiskeluoppaat sanovat, että tunne on tosi. Oon ehdottomasti samaa mieltä.

Routa on rouskutellut kasvihuoneessa ja nostanut keskikäytävän vuolukivilaatat vinksin vonksin. Lyhty piti siirtää toisen lattialaatan päälle, ettei se kellahda kumoon. Kasvupenkkejä ympäröivä puukehikko irvistelee. Täytyy seurata, kuinka ne maan sulaessa asettuvat takaisin paikoilleen vai pitääkö niitä avittaa lapiolla.

Myrskylyhtykin odottelee, että pääsisi tositoimiin. Vaikka lyhty ei ole iso, se kuitenkin ylläpitää kasvihuoneessa lämpöä. Kaikki lisälämpö alkukeväästä on tervetullutta. Valopetrolia pitäis päästä ostamaan, mutta olen ollut pari päivää petipotilaana kovassa kuumeessa, vaan eipä tässä kiire taida olla kevään kanssa - aamulla oli mittarissa 20 pakkasastetta, täällä eteläisessä Suomessa, Espoon Saunaniemessä.

 

 

Siemenet on kuitenkin siis istutettu ja istutuspäivä oli tänä vuonna keskiviikko, maaliskuun 13. päivä. Tässä kylvökset pötköttelevät lattialämmityksen päällä. Lämpö edistää itämistä. Mansikkalaatikon (musta vai oliko se tuo valkoinen) päälle taivuttelin sanomalehdestä tunnelin, sillä siemenpussi neuvoi idättämään pimeässä. Kun taimet putkahtavat pintaan, siirrän ne valoisammalle ikkunalle. Taimet eivät enää tarvitse niinkään lämpöä, vaan valoa ja hieman viileämpää kasvaakseen tukeviksi.

Tulossa on (tässä vaiheessa):

• kirsikkatomaattia
• kasvihuonetomaattia
• amppelitomaattia
• kasvihuonekurkkua
• auringonkukkaa
• amppelimansikkaa
• vesimelonia

 

 

Tänään oli tarkoitus käydä ostamassa lisää siemeniä, mutta kesäkukkien kylvö jää nyt ensi viikkoon. Ostan ainakin samettiruusua. En yhtään tykkää siitä, mutta se on kaikkein tehokkain tuholaisten torjuja. Mulla oli viime vuonna kuusi samettikukkaa, basilika ja rosmariini kasvihuoneessa eikä yhtään tuholaista koko kesänä. Mummo sanoi, että laita sie tyttö ain muutama samettikukka sekkaan jottei tuu vihulaisia. Kyllä mummon neuvot ovat vaan yksinkertaiseti parhaita!

Viime vuoden tammikuussa olimme häämatkalla Capetownissa. Reissulla tuli myös golffattua muutama kierros. Pelasimme kierroksen Royal Cape -klubilla, Capetownin vanhimmalla klubilla. Tunnelma oli kiireetön, perinteitä vaaliva. Pirtsakoimmat klubilaiset olivat reilusti seitsenkymppisiä. Kuten aina golfatessamme, ehdin tarkkailla paikallista flooraa. Asuntovelkainen nelikymppinen on vikkelä liikkeissään:)

Väylien varrella kasvoi hienoja 'palmukuusia'. Keräsin muutaman käpysen matkamuistoksi. Vuoden mittaan kävyt ovat auenneet ja siemenet varisseet ulos. Liotin siemeniä yön yli ja pistin multaan. Saas nähdä, saanko hienoja puita viherhuoneeseemme. Talo, jonne viherhuone tulee, on vasta suunnitteluasteella, joten puilla on aikaa kasvaa ihan rauhassa.

 

Näin komeita puita siemenistä kasvaa. Nämä puut eivät tosin ole klubilta, vaan rantakadun varrelta. Puut kasvavat vinossa, koska Atlantilta puhaltaa jatkuva tuuli, joka kimpoaa lämmenneen kerrostalon seinästä takaisin voimakkaampana ja siten taivuttaa puita merelle päin.

 

 

Siemenet hankittu, yt-neuvottelut tulossa?

Eilen töissä kerrottiin, että tehostetaan ja saattaapi olla, että väkeä pannaan pihalle. Joten mähän pistin heti tuulemaan! Ja tässä ennaltaehkäisevän toimintani tulokset:




















Ruokahuolto on turvattava kriisitilanteissa ensimmäiseksi. Hinku lähteä hiplaamaan siemenpussien valikoimaa on poltellut jo hyvän aikaa, mutta tuo työpaikkani tiedote pisti vipinää kinttuihin.

Valintojen tekeminen oli vaikeaa, koska olisin lähtökohtaisesti halunnut pussin joka sorttia. Kokonaan ei siis järjen valo sammunut, olen ylpeä itsestäni. Tosin saattaa olla, että täytyy käydä kaupoilla uudelleen:) Tästähään puuttuu kaikki juurekset. Ja kesäkukat. Ja sipulit, ne ostan toki sipuleina enkä siemeninä.

Rakas mieheni rakensi minulle viime kesänä pergolan. Tänä kesänä aion ripustaa pergolan kattopalkkeihin amppelimansikkaa. Puutarhalla kiskovat näistä amppelimansikoista aivan hirveitä hintoja. Kapinahenkeä kehiin ja omaa tuotantoa peliin!

Onko kellään kokemusta näiden esikasvattamisesta? Pussissa sanotaan, että anna itää pimeässä 15-18 asteessa, kouli kun 4-5 lehteä, ulos yöpakkasten mentyä. Ajattelin viedä kylvöksen tekniseen tilaan, siellä ei ole ikkunaa ja vähän viileämpää kuin sisällä. Ajattelin myös koulia suoraan amppeliin, jotka ripustan aluksi kasvihuoneeseen. Rakas mieheni rakensi senkin minulle viime keväänä. Joten mikäli sinulla on miehenpyydystys mielessä, suosittelen insinööriä! Oiva vaihtoehto myös tyttärelle:) Kasvihuonetta kiertää kolmella sivulla erittäin tukeva puinen, maaperustuksiin tuettu ripustustanko by insinööri. Tankoon ripustan keväällä kaikki amppelit. Kesällä siihen saa sidottua napakasti tomaatit ja kurkut.

Joka vuosi täytyy myös hullutella. Tässä minun tämänvuotinen hulluttelupussi:

Onko kukaan muu hullutellut vesimeloneilla? Sitä suositellaan istutettavaksi kasvihuoneeseen. Saahan nähdä, miten onnistuu.

Viime viikonloppuna kävin hakemassa puutarhaliiteristä esikasvatustarvikkeet eli sellaiset muoviset pienoiskasvihuoneet. Totesin ne viime keväänä erittäin käteviksi. Puutarhaliiterin hyllystä löytyi syksyllä vajaan unohtamani muovinen laatikko, joka oli täynnä siemenpusseja, joita piti tänä vuonna käyttää. Mutta arvaapa vaan - hiirillä oli ollut hauskaa. Ne olivat järsineet sievästi jokaisen siemenpussin pohjan auki ja kaikki siemenet olivat iloisen sopuisassa sekamelskassa muoviastian pohjalla.

Ihana, kamala lumi

Tämä on kolmas runsasluminen talvi peräkkäin. Rakastan lunta, mutta too much is too much, erityisesti mitä lumitöihin tulee. Toisaalta on turha ruikuttaa, sillä perimmäinen syy löytyy ihan omasta itsestä. Ja syyn nimi on laiskuus! Kamala sana. Ei sitä ainakaan ääneen sovi sanoa? Paree muotoilla uusiksi... Eli siis runsas lumentulo häiritsee talvista downshiftaamista. Sounds better!



Kiitotie eli lumenkolauskiitorata.
Se johtaa puutarhan portilta piiitkälle puutarhaan.



Talvinen kasvimaa, lohko 2.

Puutarhassa kasvaa myös kataja. Kataja on ylväs puu,
joten olen antanut sen tehtäväksi koko
puutarhan vartioinnin.

 

 

Viime vuosien kestosyyllinen, kasvihuoneilmiö, on saanut tehdä tuhojaan rauhassa viimeiset kolme talvea. Se varmaan on syyllinen tähän lumentuloon? Kyllähän nämä lumet olis kuulunut sataa Lappiin, siellähän niillä on lääniä. Ja valtion metsään loput lumet, jos ei omalle pihalle mahdu. Meillä täällä etelässä on hyperkalliita 500 neliön tontteja peräkkäin ja vieri vieressä ja kaksin puolin katua - mutta eipähän asuta kehä kolmosen ulkopuolella! Rakentaminen alkaakin muistuttaa Espanjan Aurinkorannikon rakentamista: sielläkin on 500 neliön tontteja eikä sielläkään oteta huomioon, mihin lumet kolataan talvisin. Eikä ne siellä huomio edes, että mihin auton saisi parkkeerattua. Suomalaiseen silmään näyttää, että ei kyllä mahdu mihinkään. Mutta espanjalainen pistää siihen pari autoa tuosta vaan. Naisetkin:)

Mutta ei hätää! Onneksi meillä on netti ja kuukkeli kertoo, miten päin lapiota pidetään kädessä. Somessa voi jakaa lopun tuskaansa ja sympata muiden. Vai olisko sittenkin kivempi, jos talvella satais vettä? Jotainhan se aina sataa... Valittaisitko? Minä ainakin! Niin minä valitan nytkin välillä, mutta minäpä oonkin laiska:) Mitähän mä piikittelin äsken tuskan jakamisesta somessa... Nyt on kyllä parasta lopettaa ja lähteä odottamaan lumien sulamista puutarhan penkille. Mä olen ollut paikalla todistamassa, kun joku nainen siinä ryystää sidukkaa, naama kohti aurinkoa ja lapio maassa.

Puutarhapenkki. Siinä tuppaan istua ja haaveilla.

Koira on usein yhtä innokas kuin emäntänsä lähtemään lumitöihin. Pirteää kevään odotusta kaikille!