Mansikka-aika on vihdoin koittanut

Mansikat on verkotettu ja nyt mekin pääsemme nauttimaan kypsistä, punaisista herkkupalleroista. Tyttö tuli tänään rippileiriltä kotiin ja sai syödäkseen kaksi kourallista mansikoita. Toivottavasti räksä ja kumppanit katselivat nyt vuorostaan meitä mansikansyöntipuuhissa.

Kehikot (sähköputkea) asennetaan tasavälein.

 

Verkko päälle ja valmista tuli.

Puutarha on tarkoitus saada katseenkestävään kuntoon tänä kesänä. Nyt on meneillään kolmas kesä ja työn tulokset näkyvät jo mukavasti. Eka vuosi kului raivatessa ja kitkiessä. Toisena kesänä (viime vuonna siis) laitoimme kasvihuoneen ja mansikkamaan. Ja kolme punaherukkaa.  Tänä vuonna olen perannut lisää marjapuskia ja laittanut kaikille pyöreät tukikehikot. Laskin että mulla on 13 puskaa plus viiden vadelman vatukko. Vielä puuttuu pensasmustikat. Ne on kyllä yhtä samaa pelleilyä kuin puutarhavadelmat, mutta taidanpa kuiteskin sortua... Vähän pitää vielä miettiä, sillä pensasmustikan taimista revitään puutarhalla aivan hirveitä hintoja. Eikä marjoista ole muuta iloa, kuin että eivät vesity kermakakaun pinnalla. Mutta aika harvoin sitä on tullut mustikkatäytekakkua tehtyä...

Puutarhaviljelystä vielä sen verran, että mulla on nyt sukset ristissä sen rusakon kanssa pahemman kerran. Me ei tulla juttuun, ei niin yhtään! Vaikeetahan se on, kun meidän suhde on niin yksipuolinen - minä annan ja se vaan ottaa. Joten minäpä kerroin huoleni insinöörille ja kohta tulee vastaisku! Siitäpä sitten seuraavassa postauksessa.

Käydään tässä välissä kuiteskin vielä pihan puolella. Sielläkin olen kitkenyt. Ja sitten seuraavanä päivänä lisää ja seraavalla viikolla vielä lisää. Mutta niin vaan alkaa siistiä tulla. Uusia perennojakin olen istuttanut: kuunliljoja, lisää pionia (löytyi kitkiessä) ja perinteinen särkynytsydän ovat päässeet varjopenkkiini.

Kirjavat kuunliljat muodostavat nyt yhteinäisen reunan perennapenkkiin, jossa kasvaa puolivarjon kasveja. Kasvaessaan kuunliljat muodostavat tiheän kasvuston, joka estää rikkaruohojen kasvun ja erottaa vieressä kulkevan liuskekivipolun linjakkaasti kukkapenkistä.

Punamultaisen leikkimökin eteläseinustalle olen istuttanut suopayrttiä, joka pian kukkii valkoisenaan. Kylvin samaan penkkiin myös ruiskaunokkia ja harsokukkaa, mutta niillä on nyt joku ihan oma suunnitelma. Odotan innolla, että suopayrtti puhkeaa kukkaan, sillä siinä on ihana tuoksu. Aivan vieressä on aurinkoterassi, jossa mulla on myös laventeli. Aurinoterassin ympärillä on pergola, jonka yhdessä kulmassa kasvaa tuoksuva Rosa New Dawn -köynnösruusu. Minä rakastan kukkien tuoksua!