Ja kun enemmin haaveilin tuosta kivetystä pläntistä, jolle hankkisin valkeat valurautaiset, ranskalaishenkiset pitsikalusteet, en voinut välttyä mielikuvalta, kuinka myös ruusujen huumaava tuoksu kutkuttelisi nenääni. Vaikka edes muutama rymhäruusu, juurelle tulppaania kevätiloksi ja lemmikkiä tai vastaavaa katekasviksi. Tyylikkyys tulee säilyttää kaikissa olosuhteissa - myös aivan siinä kompostin kupeella:)
Tuohon katajan juurelle on paikka katsottuna kalusteille. Ja kaksi liuskekivilaattaa on jo kannettu valmiiksi odottelemaan urakan alkua. Komposti jää tuohon etuvasemmalle piiloon. Risukasa kuvan oikeassa alalaidassa on omenapuiden leikattuja oksia, jotka odottavat silppurin kitaa.
Tämä oli siis tilanne keväällä. Keväisen alkuinnostuksen jälkeen tapahtui se aikuisten oikeasti: homma lopahti lyhyeen kuin kanan lento. Risukasa makasi häiriintymättä ja karttui alkukesän mittaan niin, että ruoho kuoli alle.
Lopulta ennen heinäkuisia pahnanpohjimmaisen rippijuhlia iski perinteinen kiire saada paikat kuntoon. Liuskekiviterassi valmistui. Sain ystävältä kaksi vanhaa mummon puutarhatuolia, joten se fiini ranskalaistyylinen pitsikalusto jäi sitten ostamatta. Ensi keväänä sitten.... se lista alkaakin olla jo aika pitkä... Liuskekivien väliin on kylvetty ruohonsiementä, mutta kuiva kesä on pitänyt huolen, että itämistä ei ole havaittavissa. Uusi yritys myöhemmin syksyllä. Kastelemaan en alkanut - sitä puuhaa riitti tärkeämmissäkin paikoissa. Ruusupenkki sun muut haaveet ovat nekin ensi kevään listalla.
Nyt on syyskuu jo pitkällä. Vaikka fiinimpi ranskalaisryhmä jäi hankkimatta, ovat mummontuolit palvelleet vallan mainiosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti