Turhan mojova pusu

Kasvihuoneen, mansikkamaan ja kasvimaan piti valmistua jo vuosi sitten keväällä. Vaan eivätpäs valmistuneet, koska tammikuun alkupuolen tiukkoina pakkaspäivinä meidän aita sai mojovan pusun: bussi pussasi aidan kulmausta niin, että koko kulmaus pärähti palasiksi.

Ja ei kun aloita kevättyöt vanhan aidan purkamisella. Aita oli sen verran huonossa hapessa, että se piti täydellisesti uusia. Siis vanhaa purkamaan ja ajamaan kaatikselle. Rakentaminen annettiin ammattilaisille ja aita valmistui sähäkästi. Yhtä sähäkästi ei sujunut oma osuutemme: juuri ennen kuin nurmikko kuoli pihalle kasattujen vanhojen aitalautapinojen alle, saimme roudattua aidankappaleet roskiksen kupeeseen tien varteen, jossa ne ilahduttivat naapurustoa aina heinäkuun lopulle, jolloin saimme pahimmilla/parhaimmilla kesähelteillä loma-aikaan viimein aikaiseksi ajaa ne kaatopaikalle.

Tässä tohinassa kasvihuone ja kumppanit siis jäivät. Kaiken kukkuraksi pihassa ja puutarhassa oli viime keväänä todella paljon perkaamis- ja siistimishommaa. Pauli-pappa leikkasi kaikki seitsemän omenapuutani. Oksasilppuri lauloi iloisesti. Lopputuotoksena sainkin omenapuiden ja marjapensaiden alle komeat hake-kakut.

Osa keväthommista venähti aidan takia.Lokakuun alkupäivinä insinööri ja klapikone antoivat kyytiä vanhoille pölkyille.
Huom! Takana näkyy keväistä uutta aitaa. Ja mattoteline, joka on matkalla kaatopaikalle (yhä tänään), sillä se jäi alle ja vääntyi korjauskelvottomaksi, kun pudotimme lumia katolta.

Polka ja kulkuri

Mansikkamaan virkaa puutarhassani saa tällä erää hoitaa kasvihuoneen etelä- ja länsiseinustan mansikkapenkit. Sitten kun megaluokan tarmonpuuska iskee, käännän lisää maata ja teen isomman mansikkamaan. Puuskan olisi syytä iskeä ennen kesäkuun puoliväliä (netin prusteella maaginen takaraja kevätistutukselle). Isoon mansikkapenkkiin laittaisin Polkaa ja jotain toista myöhäisempää lajiketta - vieläköhän on Sengaa? Sen muistan jo lapsuudesta. No, elokuussa sitten viimeistään isomman mansikkamaan tekoon (neuvoo netti syysistututtamisesta) ja silloin voinkin jo hyödyntää omia rönsyjä. Ähäkutti, taimitarhan täti!

Tällä seinustalla kasvaa Polkaa. Takaseinustalla Kulkuria.

Istutin taimet mansikkakasnkaaseen, koska se pitää rikkaruohot kurissa. Kasvihuoneen takana on nimittäin vuosia torkkunut lautataapeli, jonka ympärille on kasvanut vuohenputkea. Kohta saa taapeli kyytiä! Tilalle tulee kasvimaata.

Kulkuri antaa 'keskivarhain' satoa, Polka on myöhäinen lajike. Kulkuri marjat ovat keskikokoisia tai suurehkoja, pyöreähköjä ja tummanpunaisia, maku on voimakas. Polka on satoisa, voimakaskasvuinen lajike, jonka marjat ovat keskikokoisia, kiinteitä ja hyvänmakuisia.

Tälläkin kertaa urakka alkoi nurmikon tuhoamisella. Pistolapio ja talikko pääsivät taas töihin. Hetken maata myllättyäni aloin haaveilla jyrsimestä. Meinaan olisi vielä sen kasvimaankin kääntäminen.  Hetkittäisiä tarmon lopsahtamisia havaittavissa...

Tässä välissä täytyy nyt olla rehellinen ja tunnustaa, että en minä yksin kaikkia maita joudu kääntämään. Mieheni sen etupäässä hoitaa. Meillä on sellainen melkoisen perinteinen jako miesten ja naisten töihin, mikä sopii minulle vallan mainiosti. Mies lapio, minä kitken. Mies hoitaa autot, minä leipomiset. Minä haaveilen, insinöörimieheni suunnittelee ja toteuttaa.

Seuraavaksi kasvimaan kimppuun. Ajattelin tehdä sellaisia about metrin levyisiä ja kolmisen metriä pitkiä laudan-kahden korkuisia penkkejä. Nyt pitää vähän huilata, antaa ajatusten hautua ja kutitella vähän insinööriä. Siinä lyhykäisyydessään mun seuraava projektisuunnitelma. Mutta ihaillaan yhdessä ensin omenankukkia!


Kaikki alapuutarhan viisi omenapuuta kukkivat upeasti ja
maijamehiläiset pörräävät.



Jännittää, mutta jostain on pakko aloittaa

Jos olisin aloittanut blogini ajoissa, niin nyt ei tarvitsisi palata ajassa taaksepäin. Kuva on otettu huhtikuun 14. päivä. Pian näiden tilalla kasvaa tanakoita taimia, jotka muuttavat pian valmistuvaan kasvihuoneeseen, joka toistaiseksi vielä on autotallissa paketissa. Pian sen jälkeen perustan mansikkamaan ja heti perään kasvimaan. Tahtia ei tule haittaamaan se, että puutarhassa on rehevä nurmikko, joka pitää käsipelillä muokata mullalle, sillä olenhan jo ostanut talikon ja pistolapiokin löytyy...

Suunnitelmia ja intoa siis riittää. Kokemustakin hieman. Taidot karttunevat matkan varrella. Jostain on vain pakko aloittaa. Onneksi minulla on tytär, joka neuvoi alkuun tämän blogin kanssa, sillä tämä on se juttu, joka vähän jännitti. Toistaiseksi blogi on yhtä vaatimaton kuin kasvihuone, mutta alkuun ei pääse, jos heti pitää olla täydellisen valmista. Ja matkahan on se kaikkein jännittävin osuus.

Matkalla kohti kasvihuonetta.

Tais mennä vähän överiksi - terttutomaatti, kasvihuonetomaatti, kirsikkatomaatti, pensastomaatti, kasvihuonekurkku, avomaankurkku, munakoiso ja kesäkurpitsa esikasvatusta varten. Ai niin, kukkakaali myös, mutta sillä oli lyhyt vaikkakin varsin lupaavannäköinen elämä - mä ilmeisesti tein/en tehnyt jotain, jonka vuoksi taimet kuolivat ja päätyivät kiertoon kompostiin.

Lisäksi ostin läjätolkulla avomaalle kylvettäviä siemeniä, mutta palataan niihin sitten myöhemmin, kun puutarhan nurmikosta osa on tekeytynyt istutuskelpoiseksi kasvimaaksi. Kannattais pitää kiirettä, sillä ostin kaksi pussillista sipulilajitelmaa, jotka ovat majailleet jo yli kuukauden puutarhavajassa multaisempaa asumusta odotellen...

Toukokuun 24. päivä elämä alkoi jo hymyillä.