Johnanneksenleipäpuu ja timantti

Päätinpä vielä kasvattaa karaatin punnuksia häämatkamme kunniaksi. Johanneksenleipäpuun siemen painaa yhden karaatin. Keräsin Capetownista muistoksi läjän näitä veikeitä palkoja. Palko on mainio rytmisoitin - siemenet ääntävät kivasti palkoa ravistellessa ja jokaisella palolla on myös oma saundi.  Siemenet ovat visussa tallessa - palko oli niin sitkasta tavaraa, että en saanut itse siemeniä ulos, vaan piti pyytää insinööri hätiin. Ja miehen 'meikkipussista' löytyikin hommaan passelit sivuleikkurit.

 

 

Häämatkamme ei suuntautunut sattumalta Etelä-Afrikkaan. Maa on maailman suurin timanttien tuottaja. Ja naimisiin mentäessähän saa timanttisormuksen:) Eli johanneksenleipäpuun siemenillä mitattuna olen reilun siemenen arvoinen vaimo.

 

 

Myöhempinä aikoina, kun pilkunviilaus astui kuvioihin, johanneksenleipäpuun siemenen paino ei enää kelvannut painoyksiköksi. Vuonna 1913 otettiin käyttöön metrijärjestelmään pohjautuva karaatti, joka vastaa 0,2 grammaa. En ikinä muistaisi tätä tarinaa, mutta koska minulla nyt on mullassa omat karaattipunnukset tuloillaan, muistan tämän stoorin forever.

Nämäkin komeat puut pääsevät aikanaan viherhuoneeseemme palmukuusien kavereiksi. Siinähän alkaa olla jo Afrikka-osasto hyvällä mallilla:) Puutarhurin on hyvä olla ahkera ja myös optimistinen. Ahkera olen aina osannut olla, mutta optimismissa riittää petrattavaa. Tässähän sitä nyt sinnikkään kuumeen kourissa on hyvä harjoitella.

Laita sie tyttö ain muutama samettikukka sekkaan jottei tuu vihulaisia

Olen käynyt pitkin talvea kurkkaamassa viikonloppuisin kasvihuonetta ja seisoskelemassa siellä. Olen laittanut lattialle sievän lyhdyn, ja usein viikonlopuksi sytytän lyhtykynttilän. Tiedän, että kasvihuone tykkää siitä eikä tunne itseään niin yksinäiseksi. Olen myös varma, että lyhty ja seisoskelu edistävät kevään tuloa. Tunnen niin. Kaikki itsetutkiskeluoppaat sanovat, että tunne on tosi. Oon ehdottomasti samaa mieltä.

Routa on rouskutellut kasvihuoneessa ja nostanut keskikäytävän vuolukivilaatat vinksin vonksin. Lyhty piti siirtää toisen lattialaatan päälle, ettei se kellahda kumoon. Kasvupenkkejä ympäröivä puukehikko irvistelee. Täytyy seurata, kuinka ne maan sulaessa asettuvat takaisin paikoilleen vai pitääkö niitä avittaa lapiolla.

Myrskylyhtykin odottelee, että pääsisi tositoimiin. Vaikka lyhty ei ole iso, se kuitenkin ylläpitää kasvihuoneessa lämpöä. Kaikki lisälämpö alkukeväästä on tervetullutta. Valopetrolia pitäis päästä ostamaan, mutta olen ollut pari päivää petipotilaana kovassa kuumeessa, vaan eipä tässä kiire taida olla kevään kanssa - aamulla oli mittarissa 20 pakkasastetta, täällä eteläisessä Suomessa, Espoon Saunaniemessä.

 

 

Siemenet on kuitenkin siis istutettu ja istutuspäivä oli tänä vuonna keskiviikko, maaliskuun 13. päivä. Tässä kylvökset pötköttelevät lattialämmityksen päällä. Lämpö edistää itämistä. Mansikkalaatikon (musta vai oliko se tuo valkoinen) päälle taivuttelin sanomalehdestä tunnelin, sillä siemenpussi neuvoi idättämään pimeässä. Kun taimet putkahtavat pintaan, siirrän ne valoisammalle ikkunalle. Taimet eivät enää tarvitse niinkään lämpöä, vaan valoa ja hieman viileämpää kasvaakseen tukeviksi.

Tulossa on (tässä vaiheessa):

• kirsikkatomaattia
• kasvihuonetomaattia
• amppelitomaattia
• kasvihuonekurkkua
• auringonkukkaa
• amppelimansikkaa
• vesimelonia

 

 

Tänään oli tarkoitus käydä ostamassa lisää siemeniä, mutta kesäkukkien kylvö jää nyt ensi viikkoon. Ostan ainakin samettiruusua. En yhtään tykkää siitä, mutta se on kaikkein tehokkain tuholaisten torjuja. Mulla oli viime vuonna kuusi samettikukkaa, basilika ja rosmariini kasvihuoneessa eikä yhtään tuholaista koko kesänä. Mummo sanoi, että laita sie tyttö ain muutama samettikukka sekkaan jottei tuu vihulaisia. Kyllä mummon neuvot ovat vaan yksinkertaiseti parhaita!

Viime vuoden tammikuussa olimme häämatkalla Capetownissa. Reissulla tuli myös golffattua muutama kierros. Pelasimme kierroksen Royal Cape -klubilla, Capetownin vanhimmalla klubilla. Tunnelma oli kiireetön, perinteitä vaaliva. Pirtsakoimmat klubilaiset olivat reilusti seitsenkymppisiä. Kuten aina golfatessamme, ehdin tarkkailla paikallista flooraa. Asuntovelkainen nelikymppinen on vikkelä liikkeissään:)

Väylien varrella kasvoi hienoja 'palmukuusia'. Keräsin muutaman käpysen matkamuistoksi. Vuoden mittaan kävyt ovat auenneet ja siemenet varisseet ulos. Liotin siemeniä yön yli ja pistin multaan. Saas nähdä, saanko hienoja puita viherhuoneeseemme. Talo, jonne viherhuone tulee, on vasta suunnitteluasteella, joten puilla on aikaa kasvaa ihan rauhassa.

 

Näin komeita puita siemenistä kasvaa. Nämä puut eivät tosin ole klubilta, vaan rantakadun varrelta. Puut kasvavat vinossa, koska Atlantilta puhaltaa jatkuva tuuli, joka kimpoaa lämmenneen kerrostalon seinästä takaisin voimakkaampana ja siten taivuttaa puita merelle päin.

 

 

Siemenet hankittu, yt-neuvottelut tulossa?

Eilen töissä kerrottiin, että tehostetaan ja saattaapi olla, että väkeä pannaan pihalle. Joten mähän pistin heti tuulemaan! Ja tässä ennaltaehkäisevän toimintani tulokset:




















Ruokahuolto on turvattava kriisitilanteissa ensimmäiseksi. Hinku lähteä hiplaamaan siemenpussien valikoimaa on poltellut jo hyvän aikaa, mutta tuo työpaikkani tiedote pisti vipinää kinttuihin.

Valintojen tekeminen oli vaikeaa, koska olisin lähtökohtaisesti halunnut pussin joka sorttia. Kokonaan ei siis järjen valo sammunut, olen ylpeä itsestäni. Tosin saattaa olla, että täytyy käydä kaupoilla uudelleen:) Tästähään puuttuu kaikki juurekset. Ja kesäkukat. Ja sipulit, ne ostan toki sipuleina enkä siemeninä.

Rakas mieheni rakensi minulle viime kesänä pergolan. Tänä kesänä aion ripustaa pergolan kattopalkkeihin amppelimansikkaa. Puutarhalla kiskovat näistä amppelimansikoista aivan hirveitä hintoja. Kapinahenkeä kehiin ja omaa tuotantoa peliin!

Onko kellään kokemusta näiden esikasvattamisesta? Pussissa sanotaan, että anna itää pimeässä 15-18 asteessa, kouli kun 4-5 lehteä, ulos yöpakkasten mentyä. Ajattelin viedä kylvöksen tekniseen tilaan, siellä ei ole ikkunaa ja vähän viileämpää kuin sisällä. Ajattelin myös koulia suoraan amppeliin, jotka ripustan aluksi kasvihuoneeseen. Rakas mieheni rakensi senkin minulle viime keväänä. Joten mikäli sinulla on miehenpyydystys mielessä, suosittelen insinööriä! Oiva vaihtoehto myös tyttärelle:) Kasvihuonetta kiertää kolmella sivulla erittäin tukeva puinen, maaperustuksiin tuettu ripustustanko by insinööri. Tankoon ripustan keväällä kaikki amppelit. Kesällä siihen saa sidottua napakasti tomaatit ja kurkut.

Joka vuosi täytyy myös hullutella. Tässä minun tämänvuotinen hulluttelupussi:

Onko kukaan muu hullutellut vesimeloneilla? Sitä suositellaan istutettavaksi kasvihuoneeseen. Saahan nähdä, miten onnistuu.

Viime viikonloppuna kävin hakemassa puutarhaliiteristä esikasvatustarvikkeet eli sellaiset muoviset pienoiskasvihuoneet. Totesin ne viime keväänä erittäin käteviksi. Puutarhaliiterin hyllystä löytyi syksyllä vajaan unohtamani muovinen laatikko, joka oli täynnä siemenpusseja, joita piti tänä vuonna käyttää. Mutta arvaapa vaan - hiirillä oli ollut hauskaa. Ne olivat järsineet sievästi jokaisen siemenpussin pohjan auki ja kaikki siemenet olivat iloisen sopuisassa sekamelskassa muoviastian pohjalla.