Maaliskuusta ja edellisestä postauksesta on niin pitkä aika, että on aivan turha yrittää keksiä mitään selityksiä. Laiska mikä laiska.
Pähkinänkuoressa kesän puutarhoinnit sujuivat seuraavasti:
- taimien kasvatus siemestä onnistui ihan hyvin
- ainoa totaalipettymys oli kasvihuonekurkut, joista ei tullut mitään, en tiedä mikä meni pieleen
- tomaatteja tuli runsaasti, mutta eivät ehtineet kypsyä, kuten eivät paprikatkaan, joihin ei muuten tänäkään vuonna tullut yhden yhtä ötökkää, joten ensi vuonna laitan ne kasvihuoneeseen
- porkkanaa tuli mukavasti ja sitä riitti lemmikkikaneillekin pitkälle syksyyn
- kesäkurpitsaa tuli koko suvulle
- omenasato oli taas aivan ylenpalttinen, joten ensi keväänä kaadamme kaksi talviomenapuuta - jää vielä viisi muuta omenapuuta
- valkosipulia tuli mukavasti, samoin salaattia
- pavut, herneet ja punajuuret menivät parempiin suihin
Kesän ehdoton onnistuja oli samettikukka. Kasvatan niitä tuholaisia torjumaan ja hyvin toimiikin. Tänä vuonna ne kasvoivat kasvihuoneessa yhtä korkeiksi kuin tomaatit ja mun oli pakko pätkiä niitä ja yhden vai kaksi heivasin pihalle. Kasvimaallakin ne kasvoivat metrisiksi ja muistuttivat enemmän tuijapensasta kuin kukkaa. Kukkivat kyllä komeasti. Hämärästi muistelen, että siemenpussissa luki iso samettikukka, mutta enpä tarkistanut kasvukorkeutta. Ei kai ne kuulu tommosiksi hirviöiksi kasvaa?
Ja se rusakon ketale piti meikäläistä taas pilkkanaan meneen tullen. Ensi se ketku veteli mun herneet, pavut ja punajuuren naatit. Just ennen kuin ehdin aidata kasvimaan. Heti aitaamisen jälkeen kylvin uudet herneet. Nekin se popsi jotenkin ihmeellisesti verkkoaidan rakosista. Tästä viisastuneena päätin, että ensi kesänä kylvän aitauksen ulkopuolelle suojavyöhykkeen jotain rusakkoherkkua, apilasta kuulema tykkäävät. Ja kasvimaalle uloimmksi aidan laitamille laitan jotain, mistä rusakko ei tykää. Porkkanaa ilmeisimmin.
Puutarhassa on nyt uusi komposti ja vanhan paikalla tasainen nurmikko, joka nauttii puutarhan ehdottomasti parhaasta mullasta. Siihen meinaan keväällä laittaa kaksi pensasmustikkaa. Mitä muuta - sitä ehtii talven kypsytellä.
Kevättä varten mulla on jo lista (rakkaalle aviomiehelleni) kevätaskareista:
- 2xomenapuun kaato
- 1x ison lepän kaato, vanhan kompostin kulmilta - varjostaa kasvihuonetta aamuauringolta
- 1xmustaviinimarjapuskan kaivaminen, roskiin
- 2xkasvulavan rakentaminen, kaksi sain jo keväällä
- 1xkannon kaivaminen ylös vanhalta kompostilta, onneksi aika laho jo, tasainen nurmi tilalle
Yläpihan puolella en saanut oikeastaa mitään aikaiseksi koko kesänä. Vähän siistin kivikkopenkkiä. Tarkoitus oli parannella kivireunuksia, mutta homma jäi puhtaasti suunnittelun asteelle. Pääoven kukkapenkistä kaivoin ruusut ylös ja istutin terassin lähelle niin, että näkyvät sisältäkin katsottaessa. Löysin ruusut hoipertelemasta tuija-aidan varjosta ja siirsin pääovelle aurinkoon. Kanankakkaa juurelle ja nehän venähtivät puolitoistametrisiksi. Se on turhan paljon siihen paikkaan, joten nyt ovat sitten uudessa paikassaan.
Pääoven kukkapenkissä on timanttituija (jouluvaloja varten) sekä punainen ja valkea pioni. Ruusujen lähdön jälkeen penkki oli turhan harva, joten päätin laittaa siihen pinkin pionin kolmanneksi. Se on yhä suunnitelmissa. Mutta samettiruusuja jäi yli, joten lykkäsin kaikki loput siihen multiin. En kastellut koko kuivana kesänä aurinkoista penkkiä, mutta samettirusut vain kukkivat. Lapsuudesta muistan, kuinka hautausmaalla oli aina samettiruusuja enkä siksi tykää niistä. Tuli semmonen fiilis, että on hauta pääoven vieressä. Kivi vain puuttui. Ehkä siksi en kastellut samettikukkia. Toivoin niiden kuolevan pois, niin pääsisin haudasta eroon. Mitä vielä... Syysviileätkään eivät samettiruusuja haitanneet, joten lopulta kaivoin ne ylös maasta. Ja niillähän oli aivan mielettömät juuripaakut, syvälle vettä hamuamaan kurottavat. Ens keväänä lupaan laittaa penkin kuntoon, kuvan kera.
Heinäkuun puolivälistä elokuiseen koulujen alkuun oli lämmintä, hellettä suorastaan. Puutarhahommat oli tauolla ja sidukka maistui. Kastella olis pitänyt paljon reippaammin. Mutta niin olis pitänyt paljon muutakin. Loma alkoi elokuussa ja meno ei kun laiskistui. Ens keväänä taas uusiksi.
Pähkinänkuoressa kesän puutarhoinnit sujuivat seuraavasti:
- taimien kasvatus siemestä onnistui ihan hyvin
- ainoa totaalipettymys oli kasvihuonekurkut, joista ei tullut mitään, en tiedä mikä meni pieleen
- tomaatteja tuli runsaasti, mutta eivät ehtineet kypsyä, kuten eivät paprikatkaan, joihin ei muuten tänäkään vuonna tullut yhden yhtä ötökkää, joten ensi vuonna laitan ne kasvihuoneeseen
- porkkanaa tuli mukavasti ja sitä riitti lemmikkikaneillekin pitkälle syksyyn
- kesäkurpitsaa tuli koko suvulle
- omenasato oli taas aivan ylenpalttinen, joten ensi keväänä kaadamme kaksi talviomenapuuta - jää vielä viisi muuta omenapuuta
- valkosipulia tuli mukavasti, samoin salaattia
- pavut, herneet ja punajuuret menivät parempiin suihin
Kesän ehdoton onnistuja oli samettikukka. Kasvatan niitä tuholaisia torjumaan ja hyvin toimiikin. Tänä vuonna ne kasvoivat kasvihuoneessa yhtä korkeiksi kuin tomaatit ja mun oli pakko pätkiä niitä ja yhden vai kaksi heivasin pihalle. Kasvimaallakin ne kasvoivat metrisiksi ja muistuttivat enemmän tuijapensasta kuin kukkaa. Kukkivat kyllä komeasti. Hämärästi muistelen, että siemenpussissa luki iso samettikukka, mutta enpä tarkistanut kasvukorkeutta. Ei kai ne kuulu tommosiksi hirviöiksi kasvaa?
Puutarhassa on nyt uusi komposti ja vanhan paikalla tasainen nurmikko, joka nauttii puutarhan ehdottomasti parhaasta mullasta. Siihen meinaan keväällä laittaa kaksi pensasmustikkaa. Mitä muuta - sitä ehtii talven kypsytellä.
Kevättä varten mulla on jo lista (rakkaalle aviomiehelleni) kevätaskareista:
- 2xomenapuun kaato
- 1x ison lepän kaato, vanhan kompostin kulmilta - varjostaa kasvihuonetta aamuauringolta
- 1xmustaviinimarjapuskan kaivaminen, roskiin
- 2xkasvulavan rakentaminen, kaksi sain jo keväällä
- 1xkannon kaivaminen ylös vanhalta kompostilta, onneksi aika laho jo, tasainen nurmi tilalle
Yläpihan puolella en saanut oikeastaa mitään aikaiseksi koko kesänä. Vähän siistin kivikkopenkkiä. Tarkoitus oli parannella kivireunuksia, mutta homma jäi puhtaasti suunnittelun asteelle. Pääoven kukkapenkistä kaivoin ruusut ylös ja istutin terassin lähelle niin, että näkyvät sisältäkin katsottaessa. Löysin ruusut hoipertelemasta tuija-aidan varjosta ja siirsin pääovelle aurinkoon. Kanankakkaa juurelle ja nehän venähtivät puolitoistametrisiksi. Se on turhan paljon siihen paikkaan, joten nyt ovat sitten uudessa paikassaan.
Pääoven kukkapenkissä on timanttituija (jouluvaloja varten) sekä punainen ja valkea pioni. Ruusujen lähdön jälkeen penkki oli turhan harva, joten päätin laittaa siihen pinkin pionin kolmanneksi. Se on yhä suunnitelmissa. Mutta samettiruusuja jäi yli, joten lykkäsin kaikki loput siihen multiin. En kastellut koko kuivana kesänä aurinkoista penkkiä, mutta samettirusut vain kukkivat. Lapsuudesta muistan, kuinka hautausmaalla oli aina samettiruusuja enkä siksi tykää niistä. Tuli semmonen fiilis, että on hauta pääoven vieressä. Kivi vain puuttui. Ehkä siksi en kastellut samettikukkia. Toivoin niiden kuolevan pois, niin pääsisin haudasta eroon. Mitä vielä... Syysviileätkään eivät samettiruusuja haitanneet, joten lopulta kaivoin ne ylös maasta. Ja niillähän oli aivan mielettömät juuripaakut, syvälle vettä hamuamaan kurottavat. Ens keväänä lupaan laittaa penkin kuntoon, kuvan kera.
Heinäkuun puolivälistä elokuiseen koulujen alkuun oli lämmintä, hellettä suorastaan. Puutarhahommat oli tauolla ja sidukka maistui. Kastella olis pitänyt paljon reippaammin. Mutta niin olis pitänyt paljon muutakin. Loma alkoi elokuussa ja meno ei kun laiskistui. Ens keväänä taas uusiksi.
