Kesäkurpitsan hyökkäys

Mulla on erimielisyyksiä kesäkurpitsoideni kanssa.

Kesäkurpitsa: Tää on mun talo. Älä tuu siihen tallomaan mua.
Minä: No onko pakko puskea läpi ovista ja seinistä?
Kesäkurpitsa: Mitäs et saanut rakennettua meille sitä lupaamaasi kasvulavaa.
Minä: -----

Moi, mä olen kesäkurpitsa, tomaatit nysvää tuolla takana.

Montakohan kesäkurpitsaa yksi kasvi tuottaa?

Kasvihuone rakennettiin tomaatteja varten. Laitoin myös kaksi kasvihuonekurkkua. Ja vähän muutakin. Mutta kesäkurpitsoille kasvihuone ei ollut tarkoitettu. Tarkoitus oli, että ne saisivat hetken nauttia kasvihuoneen lämmöstä, ennen kuin pääsisivät kasvulavaan. Mutta kuten aikuisten oikeesti joskus käy, niin se lava jäi rakentamatta. Ja kesäkurpitsat ovat ottaneet siitä ilot irti ja nauttineet kasvihuoneessa asustelemisesta täysillä.

Tomaatit ja kurkut kasvavat kuitenkin oikein hyvin. Insinööri rakensi minulle tukilankoja varten tukevat kehikot puusta - kehikkoon naruineen kestää hyvin tulevien kurkkujen ja tomaattien painon.

Tämä kesä on ollut märkä. Ehkäpä turhankin märkä. Kasvimaa lohko 1 nimittäin on alavammalla paikalla ja kärsii liiasta märkyydestä. Sipuleilla ei näytä olevan siellä hätää, mutta jäävuorisalaatti, porkkana, tilli ja persilja eivät tykkää.

Kasvimaa lohko 2 sijaitsee hieman ylempänä ja se voi mainiosti. Punajuuri ja nauris on harvennettu. Retiisejä riittää kaikille kylässä kävijöille kotiin viemiseksi. Herneet kasvavat.

Lehtisalaatti tykkää lämpimistä kesäsateista.

Muutama mansikka on jo popsittu.

Kerroin aiemmin, että leikkimökin vieressä olevalla puupatiolla paistattelee päivää kaksi sisiliskoa, aina yhdessä. Tänä vuonna rakensimme siihen pergolan. Sisiliskot taisivat häiriintyä. Hieman myöhemmin kuitekin huomasin, että ne olivat muuttaneet leikkimökin toiselle puolelle lehtikompostiin. Yritin ottaa niistä kuvaa, mutta ne olivat vikkeliä. Toisen sain kuvaan. Eli vielä ei tämän kesän tavoitteeni onnitunut - lupasin yrittää saada sisiliskot yhteiskuvaan.