Köynnösruusu kruunaa pergolan

Hommasin puutarhakeinun alkukesästä, jotta helteisten puutarhatöiden lomassa voi käydä välillä kiikkumassa. Siinäpä keinuessani mietin, että mistä syntyy pergolan tunnelma. Ja kyllä se vaan on niin, että pergolassa pitää olla köynnösruusu - säleikkövilliviini on niin perustavaraa, ettei siitä mitään glamouria irtoa. Takuuvarmasti kesä maistuu hellepäivänä paljon nautinnollisemmalta ruusuköynnöksen kupeessa.

Insinööri suunnitteli pergolan toivomusteni mukaisesti eli laittoi silleen silmälle sopivan harmonisesti yläparruja, joden päät piti viistosti leikattuina yltää sopivan verran kehikosta yli. Minä katselin omaa suunnitelmaa sulkemalla silmäni ja visioimalla, mutta insinöörin suunnitelma piirtyi ruutuvihkoon - minnekäs muualle. Ruutuvihkon ja menekkilaskelmien kanssa oli kieltämättä helppo lähteä rautakauppaan.

Kriittinen vaihe oli pergolan mallintaminen eli kakkosnelosten sijoittelu piirustusten mukaisesti. Sopusuhtaiselta näyttää eli piirustukset olivat käypäset. Sahaus ja kasaus sujui sukkelasti. Valttaaminen olikin sitten hitaampaa puuhaa, mutta se kyllä kannatti. Pergolasta tuli hieno, olen oikein tyytyväinen.

Mallinnus käynnissä.

Säleikkövilliviinin kasvua odotellessa...

Seuraavaksi suuntasin puutarhalle villiviinin, ruusujen ja kärhöjen perään. No eihän siellä enää keskikesällä ollut kuin flammentanzia ja sitä en huolinut. Punainen ei nimittäin yhtään passaa tähän mun pergolan värimaailman fiilikseen. Haluan vihreän katon villiviinistä ja rauhallisen valkoista tai vaaleanpunaista ruusua sitä koristamaan. Puutarhalla oli jäljellä tasan yksi Rosa New Dawn, joten sen nappasin. Lisää tuntui olevan turha odotella. Kärhöjäkin kyselin, mutta eipä ollut niitäkään. Ensi keväänä uusi yritys.

Ekan tolpan juurella tuli kallio vastaan about 25 cm kaivettuani. No eihän siihen ruusua saati kärhöä voi kaveriksi istuttaa, joten se tolppa saa pärjäillä pelkällä villiviinillä. Vastakkaisen tolpan juurelle sain sitten ruusunkin maahan. Paikka onkin syvämultainen ja aurinkoinen eikä tolppa ole liian lähellä kulkureittiä, sillä piikkejä sitä on köynnösruusussakin. Ruusu tykästyi paikkaansa ja kasvu lähti hienosti käyntiin. Kukkaa pukkaa ja kauniita ovat.

Rosa New Dawn.

Yhtä hyvin ei ole hajuherne kasvanut tänä kesänä. Meinasin viskata ne jo mäkeen. Pensasmaisuudesta ei ollut tietoakaan, kunnes vihdoin viikko, pari sitten niihin alkoi kasvaa kunnon vartta.

Parasta hajuherneissä on ihana tuoksu.

Heinäkuun toisella viikolla piipahdimme Virossa. Saarenmaalla kasvoi punaisenaan villejä unikkoja tienvarsilla ja pelloilla, ja kyllä se näytti kauniilta! Pärnussa taas bongasin puistoista pikkuruisen päivänkakkaran näköisen kasvin, jota kasvoi laajoina mattoina.