Köynnösruusu kruunaa pergolan

Hommasin puutarhakeinun alkukesästä, jotta helteisten puutarhatöiden lomassa voi käydä välillä kiikkumassa. Siinäpä keinuessani mietin, että mistä syntyy pergolan tunnelma. Ja kyllä se vaan on niin, että pergolassa pitää olla köynnösruusu - säleikkövilliviini on niin perustavaraa, ettei siitä mitään glamouria irtoa. Takuuvarmasti kesä maistuu hellepäivänä paljon nautinnollisemmalta ruusuköynnöksen kupeessa.

Insinööri suunnitteli pergolan toivomusteni mukaisesti eli laittoi silleen silmälle sopivan harmonisesti yläparruja, joden päät piti viistosti leikattuina yltää sopivan verran kehikosta yli. Minä katselin omaa suunnitelmaa sulkemalla silmäni ja visioimalla, mutta insinöörin suunnitelma piirtyi ruutuvihkoon - minnekäs muualle. Ruutuvihkon ja menekkilaskelmien kanssa oli kieltämättä helppo lähteä rautakauppaan.

Kriittinen vaihe oli pergolan mallintaminen eli kakkosnelosten sijoittelu piirustusten mukaisesti. Sopusuhtaiselta näyttää eli piirustukset olivat käypäset. Sahaus ja kasaus sujui sukkelasti. Valttaaminen olikin sitten hitaampaa puuhaa, mutta se kyllä kannatti. Pergolasta tuli hieno, olen oikein tyytyväinen.

Mallinnus käynnissä.

Säleikkövilliviinin kasvua odotellessa...

Seuraavaksi suuntasin puutarhalle villiviinin, ruusujen ja kärhöjen perään. No eihän siellä enää keskikesällä ollut kuin flammentanzia ja sitä en huolinut. Punainen ei nimittäin yhtään passaa tähän mun pergolan värimaailman fiilikseen. Haluan vihreän katon villiviinistä ja rauhallisen valkoista tai vaaleanpunaista ruusua sitä koristamaan. Puutarhalla oli jäljellä tasan yksi Rosa New Dawn, joten sen nappasin. Lisää tuntui olevan turha odotella. Kärhöjäkin kyselin, mutta eipä ollut niitäkään. Ensi keväänä uusi yritys.

Ekan tolpan juurella tuli kallio vastaan about 25 cm kaivettuani. No eihän siihen ruusua saati kärhöä voi kaveriksi istuttaa, joten se tolppa saa pärjäillä pelkällä villiviinillä. Vastakkaisen tolpan juurelle sain sitten ruusunkin maahan. Paikka onkin syvämultainen ja aurinkoinen eikä tolppa ole liian lähellä kulkureittiä, sillä piikkejä sitä on köynnösruusussakin. Ruusu tykästyi paikkaansa ja kasvu lähti hienosti käyntiin. Kukkaa pukkaa ja kauniita ovat.

Rosa New Dawn.

Yhtä hyvin ei ole hajuherne kasvanut tänä kesänä. Meinasin viskata ne jo mäkeen. Pensasmaisuudesta ei ollut tietoakaan, kunnes vihdoin viikko, pari sitten niihin alkoi kasvaa kunnon vartta.

Parasta hajuherneissä on ihana tuoksu.

Heinäkuun toisella viikolla piipahdimme Virossa. Saarenmaalla kasvoi punaisenaan villejä unikkoja tienvarsilla ja pelloilla, ja kyllä se näytti kauniilta! Pärnussa taas bongasin puistoista pikkuruisen päivänkakkaran näköisen kasvin, jota kasvoi laajoina mattoina.

Kesäkurpitsan hyökkäys

Mulla on erimielisyyksiä kesäkurpitsoideni kanssa.

Kesäkurpitsa: Tää on mun talo. Älä tuu siihen tallomaan mua.
Minä: No onko pakko puskea läpi ovista ja seinistä?
Kesäkurpitsa: Mitäs et saanut rakennettua meille sitä lupaamaasi kasvulavaa.
Minä: -----

Moi, mä olen kesäkurpitsa, tomaatit nysvää tuolla takana.

Montakohan kesäkurpitsaa yksi kasvi tuottaa?

Kasvihuone rakennettiin tomaatteja varten. Laitoin myös kaksi kasvihuonekurkkua. Ja vähän muutakin. Mutta kesäkurpitsoille kasvihuone ei ollut tarkoitettu. Tarkoitus oli, että ne saisivat hetken nauttia kasvihuoneen lämmöstä, ennen kuin pääsisivät kasvulavaan. Mutta kuten aikuisten oikeesti joskus käy, niin se lava jäi rakentamatta. Ja kesäkurpitsat ovat ottaneet siitä ilot irti ja nauttineet kasvihuoneessa asustelemisesta täysillä.

Tomaatit ja kurkut kasvavat kuitenkin oikein hyvin. Insinööri rakensi minulle tukilankoja varten tukevat kehikot puusta - kehikkoon naruineen kestää hyvin tulevien kurkkujen ja tomaattien painon.

Tämä kesä on ollut märkä. Ehkäpä turhankin märkä. Kasvimaa lohko 1 nimittäin on alavammalla paikalla ja kärsii liiasta märkyydestä. Sipuleilla ei näytä olevan siellä hätää, mutta jäävuorisalaatti, porkkana, tilli ja persilja eivät tykkää.

Kasvimaa lohko 2 sijaitsee hieman ylempänä ja se voi mainiosti. Punajuuri ja nauris on harvennettu. Retiisejä riittää kaikille kylässä kävijöille kotiin viemiseksi. Herneet kasvavat.

Lehtisalaatti tykkää lämpimistä kesäsateista.

Muutama mansikka on jo popsittu.

Kerroin aiemmin, että leikkimökin vieressä olevalla puupatiolla paistattelee päivää kaksi sisiliskoa, aina yhdessä. Tänä vuonna rakensimme siihen pergolan. Sisiliskot taisivat häiriintyä. Hieman myöhemmin kuitekin huomasin, että ne olivat muuttaneet leikkimökin toiselle puolelle lehtikompostiin. Yritin ottaa niistä kuvaa, mutta ne olivat vikkeliä. Toisen sain kuvaan. Eli vielä ei tämän kesän tavoitteeni onnitunut - lupasin yrittää saada sisiliskot yhteiskuvaan.