Väriä elämän

Väriä elämän

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Laita sie tyttö ain muutama samettikukka sekkaan jottei tuu vihulaisia

Olen käynyt pitkin talvea kurkkaamassa viikonloppuisin kasvihuonetta ja seisoskelemassa siellä. Olen laittanut lattialle sievän lyhdyn, ja usein viikonlopuksi sytytän lyhtykynttilän. Tiedän, että kasvihuone tykkää siitä eikä tunne itseään niin yksinäiseksi. Olen myös varma, että lyhty ja seisoskelu edistävät kevään tuloa. Tunnen niin. Kaikki itsetutkiskeluoppaat sanovat, että tunne on tosi. Oon ehdottomasti samaa mieltä.

Routa on rouskutellut kasvihuoneessa ja nostanut keskikäytävän vuolukivilaatat vinksin vonksin. Lyhty piti siirtää toisen lattialaatan päälle, ettei se kellahda kumoon. Kasvupenkkejä ympäröivä puukehikko irvistelee. Täytyy seurata, kuinka ne maan sulaessa asettuvat takaisin paikoilleen vai pitääkö niitä avittaa lapiolla.

Myrskylyhtykin odottelee, että pääsisi tositoimiin. Vaikka lyhty ei ole iso, se kuitenkin ylläpitää kasvihuoneessa lämpöä. Kaikki lisälämpö alkukeväästä on tervetullutta. Valopetrolia pitäis päästä ostamaan, mutta olen ollut pari päivää petipotilaana kovassa kuumeessa, vaan eipä tässä kiire taida olla kevään kanssa - aamulla oli mittarissa 20 pakkasastetta, täällä eteläisessä Suomessa, Espoon Saunaniemessä.

 
 
Siemenet on kuitenkin siis istutettu ja istutuspäivä oli tänä vuonna keskiviikko, maaliskuun 13. päivä. Tässä kylvökset pötköttelevät lattialämmityksen päällä. Lämpö edistää itämistä. Mansikkalaatikon (musta vai oliko se tuo valkoinen) päälle taivuttelin sanomalehdestä tunnelin, sillä siemenpussi neuvoi idättämään pimeässä. Kun taimet putkahtavat pintaan, siirrän ne valoisammalle ikkunalle. Taimet eivät enää tarvitse niinkään lämpöä, vaan valoa ja hieman viileämpää kasvaakseen tukeviksi.

Tulossa on (tässä vaiheessa):
  • kirsikkatomaattia
  • kasvihuonetomaattia
  • amppelitomaattia
  • kasvihuonekurkkua
  • auringonkukkaa
  • amppelimansikkaa
  • vesimelonia

 
 
Tänään oli tarkoitus käydä ostamassa lisää siemeniä, mutta kesäkukkien kylvö jää nyt ensi viikkoon. Ostan ainakin samettiruusua. En yhtään tykkää siitä, mutta se on kaikkein tehokkain tuholaisten torjuja. Mulla oli viime vuonna kuusi samettikukkaa, basilika ja rosmariini kasvihuoneessa eikä yhtään tuholaista koko kesänä. Mummo sanoi, että laita sie tyttö ain muutama samettikukka sekkaan jottei tuu vihulaisia. Kyllä mummon neuvot ovat vaan yksinkertaiseti parhaita!

Viime vuoden tammikuussa olimme häämatkalla Capetownissa. Reissulla tuli myös golffattua muutama kierros. Pelasimme kierroksen Royal Cape -klubilla, Capetownin vanhimmalla klubilla. Tunnelma oli kiireetön, perinteitä vaaliva. Pirtsakoimmat klubilaiset olivat reilusti seitsenkymppisiä. Kuten aina golfatessamme, ehdin tarkkailla paikallista flooraa. Asuntovelkainen nelikymppinen on vikkelä liikkeissään:)

Väylien varrella kasvoi hienoja 'palmukuusia'. Keräsin muutaman käpysen matkamuistoksi. Vuoden mittaan kävyt ovat auenneet ja siemenet varisseet ulos. Liotin siemeniä yön yli ja pistin multaan. Saas nähdä, saanko hienoja puita viherhuoneeseemme. Talo, jonne viherhuone tulee, on vasta suunnitteluasteella, joten puilla on aikaa kasvaa ihan rauhassa.


 

Näin komeita puita siemenistä kasvaa. Nämä puut eivät tosin ole klubilta, vaan rantakadun varrelta. Puut kasvavat vinossa, koska Atlantilta puhaltaa jatkuva tuuli, joka kimpoaa lämmenneen kerrostalon seinästä takaisin voimakkaampana ja siten taivuttaa puita merelle päin.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti