Väriä elämän

Väriä elämän

tiistai 14. toukokuuta 2013

Hemulointia Pekingissä

Juuri kun lumet sulivat ja olis päässyt kevättöihin, oli meidän Pekingin-matkan aika. Joten pahimpaan tuskaani mä sitten hemuloin vappuviikon Pekingissä. Hemulointi tarkoittaa kasvien parissa hääräämistä eli sitä, mitä Hemuli Muumeissa teki. Verbi hemuloida on nuoremman tyttäreni oivallus ja minusta kerrassaan ihastuttava. Viime vuonna tammikuussa hemuloin häämatkallamme Kapkaupungissa.

Hemulointia.

























Vaikka Pekingissä oli kevät, ei Peking ollut otollisin paikka hemuloida. Puistojen puut ja nurmikot jätin rauhaan. Eipä puistoissa sitten muuta flooraa ollutkaan. Kotimatkalla lentokentälle näin ainoan kerran, kun kaupunkkin istutettiin kukkia, sinikukkaisia iiriksiä lyhtypylväiden juurelle muutamia kappaleita. Ei taida Pekingin saasteissa kukat säilyä hengissä... Onneksi kirsikkapuut kukkivat kaikkialla!

Kirsikkapuu Kiellettyä kaupunkia ympäröivän 'joen' rannalla.


















Kiinanpioneja Kesäpalatsin puutarhassa.




















Pekingiä ympäröivät mahtavat vuoret. Kehitys on ajanut tehtaat kaupungin laidoille, joten talvisin tehtaiden päästöt laskeutuvat Pekingin ylle kuin suureen kattilan pohjalle. Ja pysyvät siellä, kunnes kevättuulet huuhtovat saasteet hieman vähemmiksi ja tuovat taas kuukausien tauon jälkeen ajoittain aivan sinisen taivaan näkyviin. Taivaan näkeminen joka kuukausi ei siis ole itsestään selvyys. Mutta meitä onnisti! Eka päivämme Pekingissä ja sininen taivas, ihana! Loppuviikosta teimme matka Kiinan muurille. Taivas ei enää ollut järin sininen. Silmät olivat turvoksissa saasteista ja ripsiväri lepäili laukussa koko loman ajan. Muurilta katsoessa näki hyvin, kuinka 'utuista' kaupungin yllä oli - saasteet kelluvat kuin sadepilvi kaupungin yllä. Vuorilla ilma oli viileää, hengittäminen ei sattunut kurkkuun ja taivaskin näkyi.

Kaksi maailman kalleinta kukkaa Kiinan muurilla <3




















Vuorilla oli myös kuivaa ja karua. Todellista tietoa näistä kuvien kasveista minulla ei ole, mutta nimesinpä ne nyt jotenkin;) Ponkaisin aina välillä muurilta alas, kun piti päästä hemuloimaan.

Muistuttaa meikäläistä hiirenvirnaa.


















Kukka muistuttaakin iiristä, vaikka ensin luulin krookukseksi.


















Eipä taida olla hanhikki, mutta kauniisti kukkiva pensas ainakin.



















Leskenlehden kaukainen sukulainen?


















Varsi hieman kuin sammalleimulla, kukka kuin hiirenvirnalla.




















Muurille kiipeäminen otti koville, mutta oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoista. Teimme sellaisen Secret Wall Tourin. Ei turistilaumoja. Ääretöntä rauhaaa ja muuria silmänkantamattomiin.

Ja kirsikat kukkivat alhaalla.

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti