Maurin ja Päivin makea vadelmaunelma

Suurten tekojen takana on aina rakkaus. Ainakin jaloilla ihmisillä. Mä tein suuren teon, mutta sen takaa ei löytynyt rakkautta. Mulla oli mielen päällä ärtymystä, syyllisyyttä aiheuttavaa huonoa omatuntoa laiskuuden takia, jopa jonkin asteista vihaa (ainakin rikkaruohoja kohtaan) ja kaikkea tommosta negatiivista kuonaketta. Kyse ei onneksi ollut maailmanrauhasta vaan vatturyteiköstä. Se on tökkinyt mua kaksi kesää ja nyt se sai köniinsä!

Kun homma on nyt valmis, osaan nauttia siitä täysin siemauksin ja olla tyytyväinen. Ja kokea sitä suurta rakkautta. Mutta niin kauan kuin homma on kesken, se painaa mua enkä pysty relaamaan. Ihmisen pitäisi myös osata olla armollinen itselleen ja siinä mulla on kovasti opettelemista.

Ostin viisi astiataimea Maurin makeaa, puutarhaturvetta ja kuorikatetta. Tukikehikko vadelmapenkille on myös tarkoitus rakentaa, mutta sillä ei ole vielä kiirettä.

Suunnitelma oli sellainen, että meinasin siirtää vanhat vatut yhteen penkkiin tuonne muinaisen vattupenkin kauimmaiseen päähän. Siirretyn vatturyteikön tilalle on tarkoitus tulla kasvulava kurpitsoille ja vesimelonille. Uudet vatut pääsevät kokonaan uuteen penkkiin, josta tulee noin kolme metriä pitkä.

Mutta kuten yleensäkin, eihän se homma noin mennyt. Mä tempaisin kaikki vanhat vatut mäkeen, kitkin maan ja ei kun ruohonleikkurilla sileeksi. Johan tuli siistiä jälkeä ja hermot säästyi! Ruohonleikkuri on mainio peli. Mulla on biosilppuava malli, joten leikkuujätettä ei kerry katteeksi kasvimaalle kuin sen verran, mikä irtoaa leikkurin pohjasta jokaisen käyttökerran jälkeen. Isä vuoli mulle sopivan kepukan, jolla on hyvä kaapia leikkurin pohja puhtaaksi ja sanoi, että putsaa tyttö pohja aina joka kerran jälkeen. Sieltä irtoaa kevyesti lasten ison leikkiämpärillisen verran tavaraa. Sitä alan nyt kiikuttamaan kasvihuoneeseen kurkuille ja tomaateille. Ja myöhemmässä vaiheessa myös avomaankurkuille. Nyt ne ovat vielä kasvamassa kasvihuoneessa parvekelaatikossa. Ens viikonloppuna voisin istuttaa ne ulos omaan kasvulavaansa. Siinä ne viime vuonna tuottivat ihan kelpo sadon. Se oli hyvä konsti ja hyvä paikka – sama meno jatkukoon tänä vuonna.

Maan muokkaaminen ja kitkeminen oli ihan yhtä tappista duunia kuin se aina on. Mihin se siitä jalostuisi. Vähän kuin ois joutunut rangaistusta kärsimään. Mutta hei, löytyipähän tosi muhevia onkimatoja. Perattuun maahan sekoitin ison säkillisen kasvuturvetta. Luonnossa vattu ei kasva rehevän kosteassa, matoisessa savimultamaassa. Joten aattelin, että köyhdytän ja kuivatan maaperää sekoittamalla siihen turvetta. Taimien istutuskuoppiin nakkasin mitä lie lannotetta punasesta pöntöstä ja vettä päälle. Punaiselle hollantilaiselle se ainakin toimi. Marjaa pukkaa.

Viime kesänä istutettu Punainen hollantilainen.

Uusi vatukko on nyt tässä. Astiataimet ehtivät istutusta odotellessaan kasvaa jo mukavasti ruukuissaan. Seuraavaksi pitää värkätä tukikehikko vatukolle, mutta eipä ole hoppua sen kanssa. Täytyy vähän huilata välissä.

Satoa ei liene odotettavissa tänä kesänä, sillä vattu on kaksivuotinen. Ensimmäisenä vuonna kasvaa varsi, johon toisena vuonna tulee marjat. Kolmantena vuonna varsi kuulema pitäis leikata pois, mutta enpä nyt tiedä... Katellaan... Kun just vasta istutin.

Paljon työtä upposi tuohon vatukkoon. Ruoho on ruudutettu pistolapiolla pikkupaloiksi ja siirretty pois. Maa on käännetty ja perattu about 40 sentin syvyydeltä. Sen perusteellisemmin en olis osannut tätä hommaa tehdä, joten olen tosi tyytyväinen tähän lopputulokseen. Nyt vaan Maurin makea, alapas tuottaa Päiville sitä vadelmaunelmaa:)

Tässä bonuksena vielä pari kuvaa puutarhasta.

Tuulilta saamani lipstikka viihtyy kompostin kupeessa.

Polka kukkii jo.

Kasvihuonekurkku Futura F1 .

Puutarhassa kaikki hyvin. Tästä on hyvä jatkaa. Mitäköhän sitä seuraavaksi tekis? Sen kasvulavan kurpitsoille? Viimeistelisi mansikkamaan laidat? Puutarhapöydälle liuskekivistä pation? Tai ostais ensin sen puutarhapöydän? Tai jos vaan ottais lasillisen punaista virvoketta:)

Polka, Bounty ja Kulkuri

Mansikkamaa on nyt pientä viimeistelyä vaille valmis ja minä odottelen mansikkakesää. Viime vuonna istutin Polkaa ja Kulkuria kasvihuoneen kahdelle seinustalle. Polka oli satoisa ja sitä istutin tänä vuonna toisen penkin täyteen. Ostin vähän lisää ja loput oli omia rönsyjä. Toiseen penkkiin ostin Bountyä 10 tainta ja loput laitoin Kulkuria omista rönsyistä. Käytävän peitin kuorikatteella, jotta voi sitten lipokkaat jalassa käydä katselemassa, josko saisi maistiaisia. Vielä on suunnittelematta, kuinka suojaan mansikat räkäteiltä.

Rönsyjä tuli viimevuotisesta 20 taimesta niin runsaasti, että niitä riitti jakaa ystävillekin. Sysksyllä rönsyjä varmasti on taas niin paljon, että ihmetellä saa, mitä niillä tekee. Kompostiin kai...

Lapsuudestani en muista, että mansikoita olisi lannoitettu. Veikkaan, että keskityin naperona marjojen kypsymisen vahtimiseen enkä hoitamisesta välittänyt. Nyt olen kuitenkin nähnyt niin paljon vaivaa mansikkapenkkien kanssa, että taidan ostaa marjalannoitetta. Se passaa myös marjapensaille, joiden sato saisi olla parempi. Viime vuonna mustaviinimarja ei tuottanut kuin syömämarjat. Punaviinimarjaa ei vanhastaan ollutkaan, joten istutin sitä viime kesänä kolme puskaa, jotka ovat talvehtineet mainiosti ja lähteneet terhakkaan kasvuun.

Jos sääennuste pitää kutinsa, lupaa nimittäin yli 10 asteen yölämpötiloja loppuviikosta, istutan perjantaina kasvimaan. Peitän sen kuitenkin harsolla. En ole vielä varma, joko uskaltaisin samalla istuttaa kasvihuoneeseen tomaatit ja kurkut.

Tänään istutin viime syksynä perustamaani pyöreään perennapenkkiin kolme verikuljenpolvea. Penkissä on vielä tilaa ainakin yhdelle, ellei kahdellekin perennalle. En tiedä, mitä laittaisin, joten annan asian hautua. Sopiva perenna pomppaa jostain kyllä esiin. Penkissä on erisäyisiä punaisia ja sinisiä  kukkia. Valkeita vielä kaipaisin.

 

Hemulointia Pekingissä

Juuri kun lumet sulivat ja olis päässyt kevättöihin, oli meidän Pekingin-matkan aika. Joten pahimpaan tuskaani mä sitten hemuloin vappuviikon Pekingissä. Hemulointi tarkoittaa kasvien parissa hääräämistä eli sitä, mitä Hemuli Muumeissa teki. Verbi hemuloida on nuoremman tyttäreni oivallus ja minusta kerrassaan ihastuttava. Viime vuonna tammikuussa hemuloin häämatkallamme Kapkaupungissa.

Hemulointia.

Vaikka Pekingissä oli kevät, ei Peking ollut otollisin paikka hemuloida. Puistojen puut ja nurmikot jätin rauhaan. Eipä puistoissa sitten muuta flooraa ollutkaan. Kotimatkalla lentokentälle näin ainoan kerran, kun kaupunkkin istutettiin kukkia, sinikukkaisia iiriksiä lyhtypylväiden juurelle muutamia kappaleita. Ei taida Pekingin saasteissa kukat säilyä hengissä... Onneksi kirsikkapuut kukkivat kaikkialla!

Kirsikkapuu Kiellettyä kaupunkia ympäröivän 'joen' rannalla.

Kiinanpioneja Kesäpalatsin puutarhassa.

Pekingiä ympäröivät mahtavat vuoret. Kehitys on ajanut tehtaat kaupungin laidoille, joten talvisin tehtaiden päästöt laskeutuvat Pekingin ylle kuin suureen kattilan pohjalle. Ja pysyvät siellä, kunnes kevättuulet huuhtovat saasteet hieman vähemmiksi ja tuovat taas kuukausien tauon jälkeen ajoittain aivan sinisen taivaan näkyviin. Taivaan näkeminen joka kuukausi ei siis ole itsestään selvyys. Mutta meitä onnisti! Eka päivämme Pekingissä ja sininen taivas, ihana! Loppuviikosta teimme matka Kiinan muurille. Taivas ei enää ollut järin sininen. Silmät olivat turvoksissa saasteista ja ripsiväri lepäili laukussa koko loman ajan. Muurilta katsoessa näki hyvin, kuinka 'utuista' kaupungin yllä oli - saasteet kelluvat kuin sadepilvi kaupungin yllä. Vuorilla ilma oli viileää, hengittäminen ei sattunut kurkkuun ja taivaskin näkyi.

Kaksi maailman kalleinta kukkaa Kiinan muurilla <3

Vuorilla oli myös kuivaa ja karua. Todellista tietoa näistä kuvien kasveista minulla ei ole, mutta nimesinpä ne nyt jotenkin;) Ponkaisin aina välillä muurilta alas, kun piti päästä hemuloimaan.

Muistuttaa meikäläistä hiirenvirnaa.

Kukka muistuttaakin iiristä, vaikka ensin luulin krookukseksi.

Eipä taida olla hanhikki, mutta kauniisti kukkiva pensas ainakin.



Leskenlehden kaukainen sukulainen?

Varsi hieman kuin sammalleimulla, kukka kuin hiirenvirnalla.

Muurille kiipeäminen otti koville, mutta oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoista. Teimme sellaisen Secret Wall Tourin. Ei turistilaumoja. Ääretöntä rauhaaa ja muuria silmänkantamattomiin.

Ja kirsikat kukkivat alhaalla.

Kameliajasmike kruunasi äitienpäiväviikonlopun

Paitsi että oli äitienpäiväviikonloppu, mulla oli myös nelipäiväinen loma. Eli neljä päivää puutarhassa:) Keskiviikkoiltana jo innoissani siivoilin pihaa ja paikkasin nurmikon kuoppia. Torstai oli sadepäivä ja tunnelma läsähti. Silloin kannattaa rypeä kunnolla ja esim. alkaa pyykkäämään ja siivoamaan. Ja mähän ryvin oikein antaumuksella ja puhdasta tuli - ja kai se mieliala vähän parani. Olimme edellisen viikon Pekingissä, joten sateinen kotihuoltopäivä oli oikeesti tarpeen, mutta kyllä oli nihkeä alku polttavalle puutarhainnostukselle...

Perjantaina aurinko paistoi ja elämä hymyili - pääsin puutarhalle ja ostin kesäkukkia, alppikärhön yläpihan omenapuun juurelle, pari yrttiä kasvihuoneeseen ja Polka-mansikkaa. Kesäkukat istutuin samoin tein ja sitten siirryin haravan varteen. Siinähän se loppupäivä vierähti.

Esikot kukkivat omenapuiden alla.

Perustin viime syksynä uuden perennapenkin. Taimet näyttävät talvehtineen hyvin. Pikkusydän on jo nupuilla. Ritarinkannus nousee runsaana. Varjoliljaakin näkyy kuvassa. Kevään edetessä selviää lisää.



Olen haaveillut pitkään jasmikkeesta ja sen tuoksusta. Ja tänä vuonna sain äitienpäiväkukaksi ruusujen lisäksi kameliajasmikkeen, voi ihanaa!

 



Heti aamuaikaisten äitienpäiväkahvien jälkeen insinööri tarttui lapioon ja siinä kameliajasmike nyt on, aidan vieressä vähän näkösuojaakin antamassa. Tuoksu yltää mainiosti terassille ja tuulen mukana vielä toivon sen kulkeutuvan olohuoneen ikkunasta sisään ja jopa keskipihan pergolaan asti:) Jännittää - jokohan se kukkiin tänä kesänä? Istuin keinuun pohtimaan asiaa, ja silloin pahnanpohjimmainen kiikutti uudet kahvit ja kakkua äiteelle, ihanaa<3 Se toinen tyttöseni on siellä Pekingissä, mutta laittoi heti aamulla Facebookin kautta haleja. Kyllä Facebook on mahtava - thänks Mark!

Työlistalla oli myös kasvihuoneen kevätsiivous. Pintamullat kiertoon, uutta tilalle, lannoitus ja lopuksi pesu mäntysuopavedellä ja pehmeällä harjalla. Ihan tuli mattopyykkifiilis siitä tuoksusta! Istutin kasvihuoneeseen viisi samettiruusua, jotka olen hartaudella siemenestä kasvattanut. Kaupasta ostin kaksi basilikaa ja yhden korianterin. Korianteri on rakkaustuliainen Pekingistä - upea aromi! Keskikäytävän reunoille istutin vasemmalle puolelle rucolaa ja lehtisalaattia, oikealle tilliä ja persiljaa. Ihan vähän vain, että pian saa maistiaisia, ennen kuin pääse istuttamaan ulkokasvimaalle. Vaikka kaipa minä sinne istutan jo ensi viikonloppuna ja peittelen harsolla.

Vihreissä parvekelaatikoissa on etummaisessa ruusupavut ja takimmaisessa avomaankurkut tulossa. Ensi viikolla näyttää yölämpötilat nytkähtävän kymmenen paremmalle puolelle, joten sitten tomaatit ja kurkut pääsevät kasvihuoneeseen - nyt taimeni ovat vielä sisällä. Ensimmäiset kukat ovat jo puhjenneet, joten homma on mallillaan. Kasvatin myös kesäkurpitsaa, vesimelonia ja paprikaa. Yhden vesimelonin laitan kasvihuoneeseen. Kesäkurpitsalle pitäis värkätä kasvulava. Paprika on varsinaine ötökkömagneetti, joten siltä on pääsy totaalisen kielletty kasvihuoneeseen. Niinpä se pääsee leikkimökin eteläseinustalle sellaiseen pitkulaiseen, jalalliseen puulaatikkoon. Ja kaverikseen saavat muutaman samettiruusun, ötökänkarkoittajan. En minä samettiruusuja huvikseni kasvatellut:)

  

Kasvimaan kulmauksessa Tuulilta saamani saksankirveli puskee kasvua ja ruohosipulia on jo kovasti käytetty. Kasvihuoneessakin mulla on ruohosipulitupas, jotta saa vihreää herkkua mahdollisimman ajoissa. Kiinansipuli (litteä valkosipulinmakuinen ruohosipuli) ei selvinnyt talven yli. Istutin uuden tuppaan. Kuka osaa neuvoa, miten sen näppärästi talvettaisi? Havujen alla?

 

Viime kesänä istutin Polkaa ja Kulkuria. Molemmat lajikkeet tarlvehtivat hyvin. Lauantaina perkasin puskat ja otin rönsyt talteen. Rönsyistä voi käyttää vain sen ensimmäisen, se on elinvoimainen ja marjoo. Loppujen rönsyjen kanssa ei kannata käydä ahneeksi. Vaikka niitä olisi kuinka, niin ei kun kakkos-käyttöön. Eli niitä voi istutella puiden ja pensaiden alle, jos ei raski kompostiin nakata. Uusi mansikkamaa näkyy hieman tuossa kasvihuoneen takana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusi mansikkamaa ei tullut kerralla valmiiksi, koska mansikkakangas ei ollut tarpeeksi leveä. Sain istutettua osto-Polkat ja omat rönsy-Polkat toiseen penkkiin. Tämä oli illan viimeinen homma ja sitten pistettiin pillit pussiin. Insinööri istahti pihakeinuun ja minä keräsin työkalut liiteriin. Ja mitäs sieltä liiteristä vielä löytyikään! Iskemätön paketti mansikkakangasta. Heippa huomisiin.