Kapkaupungin flooraa

Olimme tammikuussa Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa. Kuvittelin paikan olevan karumpi ja kuivempi. Mitä vielä! Siellä kasvoi jos jonkin sorttista puuta ja kukkaa. Matka oli itse asiassa meidän häämatka. Menimme tammikuun lopussa naimisiin ja lähdimme häämatkalle perinteiseen tapaan heti seuraavana päivänä. Ja kylläpä se oli upea matka!

Matka Hyväntoivonniemelle, Arfikan mantereen eteläisimpään kärkeen, kulki pitkin rantareittiä. Atlantin valtamereltä puhaltava tuuli on navakkaa, joten näköalapaikkojen kalusteet olivat järeää tekoa. Roskiksen kansi muistutti meikäläistä viemärinkantta.

Niemenkärjen toisella laidalla on Tyyni valtameri. Niemenkärjessä valtameret kohtaavat ja synnyttävät pyörteisen virtauksen, jonka johdosta alueen kasvi- ja eläinkunta on poikkeuksellisen rikas.

Näköalapaikka rantareitin varrella.

Jukkapalmuja?

Jonkin sortin mykerökukkainen mehikasvi?

Näyttää kivikkopäivänkakkaroilta.

Muistuttaa kovin meikäläistä sammalleimua. Kasvupaikka rantahietikko.

Hei, mä olin täällä ensin!

Ja siihen loppui sillä kertaa kuvaaminen. Hyväntoivonniemeen ajaessamme vastaamme tuli pari strutsia. Jännitti kuvata niitä auton ikkunasta. Elukan epäluuloinen ilme sai minut puristamaan kameraa tiukasti kädessäni, toinen käsi valmiina sulkemaan ikkunan. No, matka jatkui ja parkkeerasimme auton, jätimme kengät rantahietikon alkuun ja kävelimme valkoisella hienohiekkaisella rannalla valtavien dyynien lomassa. Olimme päässeet jo melkoisen kauas, kun strutsit putkahtivat esiin erään dyynin takaa. Että ne liikkuvat vauhdikkaasti! Arvasitkin jo, että me palasimme kiireen vilkkaa autolle.

Mutta laitan toisella kertaa lisää kuvia reissusta. Vaikka jonain toisena sateisena päivänä.