Töks, töks tökkii...

Pihalta on kaadettu koivu joskus kauan aikaa sitten. Kanto alkaa olla nyt puoliksi laho. Maa ympäriltä on painunut kuopalle. Ajattelin kaivaa kannon ylös ja laittaa tilalle kesäkukkapenkin. Sitä varten esikasvatin kiinanastereita. Mutta tälläkin kertaa suunnitelma muuttui matkan varrella.

Kevään tultua suoritin alustavia kaivauksia. Maa kannon ympärillä osoittautui aivan liian kuivaksi ja ei kovin multavaksi. Taidankin laittaa tilalle kivikkopenkin. Löysin aiemmin yhden ison kiven, ja puutarhassa liiterin lähellä pilkistää maasta ison näköistä kiveä kaksin kappalein. Niistä jo syntyisi.

Asterit ovat siis yhä kodittomia. Niille olisi hyvä paikka nykyisessä juhannusruusupöheikössä, joka rehottaa nokkosta. Ja multa on muhevaa. Täytyisi vain intoutua taas perkaamaan, mutta kun alkaa se homma jo tökkiä...

Niinpä olenkin saanut tässä välillä kaikkea muuta aikaiseksi. Vastaavaa tapahtui opiskeluaikoina, kun tenttiin luku ei maittanut - pesin ikkunat. Ja silitin lakanat. No, tällä kertaa istutin uusia kasveja kivikkoryhmään ja aloitin puutarhan perennapenkin teon. Uusi kukkapenkki sijaitsee strategisesti kannon ympärillä, sillä liian läheltä kantoa ei voi siististi ajaa ruohoa. Kukkapenkin on tarkoitus korjata tilanne. Ajattelin istuttaa penkkiin sinisiä ja valkoisia kukkia, ne näyttävät kauniilta taustalla olevaa punamultaista puutarhaliiteriä vasten. Kaivelin siis pihan puolelta vuorikaunokkia ja jotain sinistä kellokukkaista. Päivänkakkara jäi vielä puuttumaan, oli sen verran kuivaa ja touhu alkoi näyttää niin nuupahtaneelta, että tyydyn odottelemaan sateita. Niitähän on sopivasti viikonlopuksi luvassa... Tuo vasemmalla vesova viime kesänä kaatamani haapa täytyy kyllä hävittää, mutta se on insinöörin hommia. Ja insinööri on nyt poikien kanssa kalareissulla. Kuvan oikeassa laidassa näkyy nyt muuten se kivi, jota haaveilen pihalle perennapenkkiin.

Jonain päivänä tämä vielä näyttää hyvältä:)

Ostin jo muutama päivä sitten kaksi punaista hollantilaista. Rakastan punaisista viinimarjoista tehtyä mehua. Näistä puskista ei tosin vielä tänä sykynä mehua keitellä, mutta meidän kaikkien puutarhurien perushyvehän on kärsivällisyys...

Istuttamisen tein omasta mielestäni varsin perusteellisesti. Käänsin maan nurin niskoin ja perkasin rikkaruohot. Lähinnä vuohenputkea. Mulla on vain negatiivisia fiiliksiä vuohenputkea kohtaan, enkä ole vielä lähimainkaan sillä tasolla, että osaan iloita vuohenputken puolesta, kun 'hänet' nimettiin viime vuonna vuoden yrtiksi! Arktiset Aromit ry valitsi vuoden 2011 luonnontuotteet: vuoden marjaksi
valittiin puolukka, yrtiksi vuohenputki ja sieneksi kangasrousku. Tänä vuonna valinnat menivät näin: luonnonyrtiksi valittiin siankärsämö, marjaksi variksenmarja ja sieneksi punikkitatti. Voinen iloita, sillä siankärsämö on vallannut leikkimökin eteläseinustan... Nyt vaan asenne uusiksi ja kärsämöä hyödyntämään. Pakko vielä vähän rypeä: ensi vuonna ne varmaan valitsee nokkosen. Sitäkin mulla on:)

Palataanpa istutuspuuhiin... Maan kääntämiseen meni varmaan pari tuntia, oli hirvee homma siinä vuohenputken perkaamisessa (toinen taimi jäikin huomiselle). Sekoitin lannoitteen multaan ja kastelin istutuskuopan perusteellisesti. Puskan ympärille laitoin mansikkakankaan katteeksi rikkaruohoja vastaan (sitä jäi yli aiemmasta mansikkamaa-urakasta). Koristeeksi vielä kuorikatetta. Sievä on kuin porsas pienenä:) Katekankaan voi poistaa parin vuoden päästä, kun rikkaruohovaara on ohi.

Punainen hollantilainen.

Ja lopuksi sokerina pohjalla - tuleva upea vatukko. Mielenkiintoinen haaste - kuten nykyään kuuluu sanoa. Tekis kyllä mieli sanoa, että ongelma... Mutta olen päättänyt, että tästä tulee ihan oikea hoidettu vatukko, joka pukkaa uutta oksaa ja makoisaa marjaa. Katselin ryteikköä koko viime kesän, sillä jotenkin ei vain tullut sellaista päivää, ei koko kesänä, että into olis iskenyt. Ja usko tai älä, tuo ryteikkö tuotti melko runsaasti vadelmia. Popsittiin ne Hanna kanssa parempiin suihin.
 

Where are you, my darling pistolapio...