Hiukka överiksi paisunut taimienkasvatus tuotti myös auringonkukkaa. Siemenpussi hävisi, mutta muistini mukaan kyseessä oli pensasmainen, kohtuullisen matalakasvuinen lajike, Holiday?
Valmista paikkaa auringonkukille ei ollut, joten pääsin taas tonkimaan pöheikköä pistolapiolla. Kerroin aikaisemmin, että löysin juhannusruusupöheiköstä syysasterin, kun perkasin nokkosia. Koska pöheikkö pitää anyhow perata, niin päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja muokata pöheikön laitamilta paikan auringonkukille. Komein pöheikkö jää kuvan vasemmalle puolelle - ei kehtaa esitellä.
Nokkosista pääsee eroon, mutta se vaatii raakaa työtä, pari sidukkaa, lehmän hermot ja pistolapion. Pistolapio on mielestäni kaikkein tarpeellisin puutarhatyökalu. Omani on ikivanha ja löydetty. Kävi nimittäin niin, että kaupungin miehet olivat aikoinaan hommissa aiemmilla asuinsijoillani Tuomarilassa. Jotain siinä yksi miehistä kaivoikin. Homma valmistui, mutta pistolapio jäi. Viikon sitä katselin ja sitten korjasin parempaan talteen. Vähissä on Espoon rahat, on sen verran kämänen lapio, mutta hyvin toimii. Ehkäpä mulla onkin aito vintage-pistolapio?
Näin hävität nokkoset: revi maanpäälliset varret ja käännä maa nurinniskoin lapionterän syvyydeltä. Hajoita paukut ja perkaa nokkosenjuuret ja muutkin rikkaruohot pois. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta toimii. Ja valmista tulee heti. Nokkosenvarsita saa hyvä lannoitetta. Jos kyseessä on kesän ekat, tuoreet varret, niitä voi kuivata. Tai tehdä nokkossoppaa. Se valmistetaan kuten pinaattikeitto ja hyvää on.
Näiden taimien esikasvatus ei oikein onnistunut. Kasvatin ne pyöreissä turvekiekoissa, jotka kasteltiin ensin. Ennen kastelua kiekot olivat littania, mutta vesi sai ne turpoamaan. Taimista tuli spaghetin sukulaisia. Saas nähdä, kuinka ne kasvavat. En tiedä, kuinka isoksi yksi taimi kasvaa, mutta tuosta kyllä riittää harventaa. Jos kasvatus ei onnistu, niin ainakin pöheikköä on tullut raivattua. Tilalle voi sitten tippa silmänkulmassa istuttaa nurmikkoa.
Valmista paikkaa auringonkukille ei ollut, joten pääsin taas tonkimaan pöheikköä pistolapiolla. Kerroin aikaisemmin, että löysin juhannusruusupöheiköstä syysasterin, kun perkasin nokkosia. Koska pöheikkö pitää anyhow perata, niin päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja muokata pöheikön laitamilta paikan auringonkukille. Komein pöheikkö jää kuvan vasemmalle puolelle - ei kehtaa esitellä.
Nokkosista pääsee eroon, mutta se vaatii raakaa työtä, pari sidukkaa, lehmän hermot ja pistolapion. Pistolapio on mielestäni kaikkein tarpeellisin puutarhatyökalu. Omani on ikivanha ja löydetty. Kävi nimittäin niin, että kaupungin miehet olivat aikoinaan hommissa aiemmilla asuinsijoillani Tuomarilassa. Jotain siinä yksi miehistä kaivoikin. Homma valmistui, mutta pistolapio jäi. Viikon sitä katselin ja sitten korjasin parempaan talteen. Vähissä on Espoon rahat, on sen verran kämänen lapio, mutta hyvin toimii. Ehkäpä mulla onkin aito vintage-pistolapio?
Näin hävität nokkoset: revi maanpäälliset varret ja käännä maa nurinniskoin lapionterän syvyydeltä. Hajoita paukut ja perkaa nokkosenjuuret ja muutkin rikkaruohot pois. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta toimii. Ja valmista tulee heti. Nokkosenvarsita saa hyvä lannoitetta. Jos kyseessä on kesän ekat, tuoreet varret, niitä voi kuivata. Tai tehdä nokkossoppaa. Se valmistetaan kuten pinaattikeitto ja hyvää on.
 |
| Nokkoset on jo revitty. |
Näiden taimien esikasvatus ei oikein onnistunut. Kasvatin ne pyöreissä turvekiekoissa, jotka kasteltiin ensin. Ennen kastelua kiekot olivat littania, mutta vesi sai ne turpoamaan. Taimista tuli spaghetin sukulaisia. Saas nähdä, kuinka ne kasvavat. En tiedä, kuinka isoksi yksi taimi kasvaa, mutta tuosta kyllä riittää harventaa. Jos kasvatus ei onnistu, niin ainakin pöheikköä on tullut raivattua. Tilalle voi sitten tippa silmänkulmassa istuttaa nurmikkoa.
 |
| Keltaista kukkaloistoa odotettavissa... hopefully:) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti