Kivikkoryhmä

Pihan päädyssä koivujen luona on kivikkoryhmä. Kasvit ovat kovilla, sillä kuivaa on, kun aurinko paistaa penkkiin koko päivän ja koivun ryystävät viimeisetkin vedenpisarat maasta. Mutta penkki on siihen joskus perustettu, joten en ole toistaiseksi sille muuta tehnyt kuin kunnostanut hissukseen.

Koko penkki ei mahtunut alla olevaan kuvaan, koska oikeanpuoleista koivua vasten nojaa kuormalava. Se on matkalla kaatopaikalle. Since last summer...

Kunnostamista riittää tällekin kesälle:)

Reunakivet olivat levähtäneet, koko penkki aivan ruohottunut ja nurmikon ja penkin välinen välinen raja oli lähinnä arvailujen varassa. Kasveja oli onneksi jonkin verran jäljellä, vaikka ruoho ja kumppanit olivat vallanneet penkin.

Tänä kesänä heinää on jo vähemmän kuin kasveja.

Viime kesänä kitkin penkkiä rajusti, purin ja rakensin uusiksi laitoja, kaivoin valuneet maat pois nurmikonrajasta ja kylvin uutta nurmea. Lopuksi siirsin penkkiin kasveja muualta pihasta. Mulla on nimittäin iso läjä kivikkokasveja puutarhapolun varrella. Talo sijaitsee ylempänä ja puutarhaan laskeutuva polku mukailee alaspäin laskeutuvaa kalliorinnettä, joka on kivikkokasvien valtakuntaa. Alhaalla puutarhassa on paksusti muhevaa maata - on kuulema vanhaa pellon pohjaa vuodelta yksi ja kaksi. Tiedä häntä, mutta multaa piisaa. Kasvihuoneen perustuksia kaivaessamme havaitsimme, että kova maa ei Espoon puolella tule vastaan. Eikä me sitten Kiinaan asti jaksettu kaivaa. Lykättiin suodatinkankaat ja sepelit kaivantoon ja lekaharkkoa päälle.

Penkissä kasvaa ainakin komea maksaruoho, valkoista ja pinkkiä patjarikkoa, mulle tuntematonta sinikukkaista (kuva alempana), runsasasti kaukasianmaksaruohoa ja hopeähärkki. Tämä perennapenkki jäi viime kesänä hyvin vähälle huomiolle. Hetken harkitsen silpaista koko roskan matalaksi. Sitten hoksasin, että jos puran sen, niin mihinkäs minä kivet lykkään... Joten kai minä jatkan ajan kanssa kunnostamista.

Patjarikko.

Joku sinikukkainen.

Kivikkoryhmässä asustaa kaksi sisiliskoa. Toiset kaksi asustavat leikkimökin alla. Ja sen lautataapelin purkamisen yhteydessä siellä puutarhan puolella paljastui sieltäkin kaksi sisiliskoa. Ovatkohan sisiliskot seurallisia? Kun kerran ovat aina pareittain. Ehkä niiden luonteessa on jotain yhteistä marsujen kanssa? Nekin tykkäävät olla pareittain. Kesän tavoitteeksi voisinkin nimetä onnistuneen kuvan ottamisen sisiliskoista. Siis että saisin koko otuksen kuvaan. Jos onnaa, niin laitan näytille.