Tämän kasvimaan ensimmäiset asukit, muhevien matojen lisäksi, olivat Tuulilta saamani neljä tanakkaa papua. Istutin ne kasvimaan päätyihin, kumpaankin kaksi. Kasvimaa sai nimekseen lohko 1, koska se luo mulle sopivasti pientä painetta aloittaa lohko 2.
Istutin kasvimaahan sipuleita (punasipuli, hopeasipuli, valkosipuli, keltasipuli, ryvässipuli) ja porkkanoita vuororiveittäin, sekä persiljaa ja tilliä. Ja neljä jääkaapista löytämääni vanhaa itänyttä perunaa. Vanhempi tieteen harjoittaja jo hoksakin, että sipulia per lajike ei ole järin hirveästi. Ostin yhden pussin hopeasipuleita (joista riitti ystävälle puolet) ja yhden sellaisen sekoituspussin.
Olin aikeissa istuttaa kiinalaista ruohosipulia yhden tupsun ja perinteistä suomalaista toisen. Mutta kun rohosipulitupsun perinteinen paikka on kasvimaan kulmauksessa, niin eihän sitä muualle tohdi istuttaa. En uskalla kokeilla, mitä kamalaa tapahtuisin, jos rikkoisia ikivanhaa perinnettä. Nyt täytty saada kasvimaa lohko 2 pian valmiiksi. Rakastan ruohosipulia!
Tuumailin, että puutarhaan olisi kiva saada kukkia silmän iloksi. Keväällä omenapuut kukittavat puutarhan, mutta riemu on lyhyt. Narsisseja kasvaa marjapuskien välissä, mutta nekin ovat alkukevään ilo. Kesällä puutarha on kukaton. Kitkemisen ja kastelemisen lomassa olisi mukava katsella kukkia. Ehkä siirrän muutaman perennan yläpihalta. Haluaisitko muuten joku kerta kurkistaa yläpihalleni? Tästä sinne mennään. Siellä kasvaa muun muassa kaksi omenapuuta.
Talo on 70-luvulta, joten puutarhassa ja pihalla on runsaasti ihanaa vanhaa perinteistä kasvillisuutta. Sitä tosiaan riittää jaettavaksi ja ystävien kesken vaihdettavaksi. Olen perustanut uusia kukkapenkkejä jakamalla taimia, siirtelemällä niitä suotuisemmille kasvupaikoille ja silleen. Viime kesänä (joka muuten oli ensimmäinen kesäni talossa, sillä ostin talon marraskuussa 2010) perustin keltaisen kukkapenkin. Siinä on keltapäivänliljaa, tarha-alpia (kiitos Tuuli), kevätvuohenjuurta, ruskoliljaa (sitä vanhaa, joka tekee pippureita) ja vielä tais olla jotain, täytyy käydä kurkkimassa ja ottamassa kuva, jotta näette.
No siellähän kasvaa oikeassa kulmassa syysasteria (sinikukkainen) ja etulaidalla on suopayrttiä. Syysasterin löysin viime syksynä läheisestä juhannusruusupöheiköstä, kun perkasin sieltä nokkosia. Reppana oli kuin keitetty spaghetti, joten sidoin sen tähän lauta-aitaa vasten. Nyt taimi on jo vahvistunut. Suopayrttien tarina on se, että niitä on aivan sairaasti. Ajattelin reunustaa niillä kukkapenkin, mutta en ole sittenkään ihan varma. Täytyy miettiä.
 |
| Tuuli sanoi, että pavut kasvavat isoiksi ja ovat satoisia. |
Istutin kasvimaahan sipuleita (punasipuli, hopeasipuli, valkosipuli, keltasipuli, ryvässipuli) ja porkkanoita vuororiveittäin, sekä persiljaa ja tilliä. Ja neljä jääkaapista löytämääni vanhaa itänyttä perunaa. Vanhempi tieteen harjoittaja jo hoksakin, että sipulia per lajike ei ole järin hirveästi. Ostin yhden pussin hopeasipuleita (joista riitti ystävälle puolet) ja yhden sellaisen sekoituspussin.
Olin aikeissa istuttaa kiinalaista ruohosipulia yhden tupsun ja perinteistä suomalaista toisen. Mutta kun rohosipulitupsun perinteinen paikka on kasvimaan kulmauksessa, niin eihän sitä muualle tohdi istuttaa. En uskalla kokeilla, mitä kamalaa tapahtuisin, jos rikkoisia ikivanhaa perinnettä. Nyt täytty saada kasvimaa lohko 2 pian valmiiksi. Rakastan ruohosipulia!
Tuumailin, että puutarhaan olisi kiva saada kukkia silmän iloksi. Keväällä omenapuut kukittavat puutarhan, mutta riemu on lyhyt. Narsisseja kasvaa marjapuskien välissä, mutta nekin ovat alkukevään ilo. Kesällä puutarha on kukaton. Kitkemisen ja kastelemisen lomassa olisi mukava katsella kukkia. Ehkä siirrän muutaman perennan yläpihalta. Haluaisitko muuten joku kerta kurkistaa yläpihalleni? Tästä sinne mennään. Siellä kasvaa muun muassa kaksi omenapuuta.
 |
| Portin pielessä kasvaa saksankurjenmiekka. |
Talo on 70-luvulta, joten puutarhassa ja pihalla on runsaasti ihanaa vanhaa perinteistä kasvillisuutta. Sitä tosiaan riittää jaettavaksi ja ystävien kesken vaihdettavaksi. Olen perustanut uusia kukkapenkkejä jakamalla taimia, siirtelemällä niitä suotuisemmille kasvupaikoille ja silleen. Viime kesänä (joka muuten oli ensimmäinen kesäni talossa, sillä ostin talon marraskuussa 2010) perustin keltaisen kukkapenkin. Siinä on keltapäivänliljaa, tarha-alpia (kiitos Tuuli), kevätvuohenjuurta, ruskoliljaa (sitä vanhaa, joka tekee pippureita) ja vielä tais olla jotain, täytyy käydä kurkkimassa ja ottamassa kuva, jotta näette.
 |
| Keltainen perennapenkki. |
No siellähän kasvaa oikeassa kulmassa syysasteria (sinikukkainen) ja etulaidalla on suopayrttiä. Syysasterin löysin viime syksynä läheisestä juhannusruusupöheiköstä, kun perkasin sieltä nokkosia. Reppana oli kuin keitetty spaghetti, joten sidoin sen tähän lauta-aitaa vasten. Nyt taimi on jo vahvistunut. Suopayrttien tarina on se, että niitä on aivan sairaasti. Ajattelin reunustaa niillä kukkapenkin, mutta en ole sittenkään ihan varma. Täytyy miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti