Pupuilta pääsy kielletty

Kasvimaa lohko 2 valmistui viikonloppuna. Siinä kasvaa:

• sokeri- ja silpoydinhernettä
• punajuurta
• ruohosipulia (perinteisesti kulmassa)
• saksankirveli (roikkuu etukulmassa kuin spanielin luppakorvat)
• naurista
• kevätsipulia
• keräsalaattia
• lehtisalaattia
• retiisiä
• rucolaa.

Herneiden tukikehikkokin on jo valmiina paikoillaan. Se on niin tukeva, että satoa passaa tulla vaikka saavitolkulla. Perinteiset pajukepeistä tehdyt herneristikot eivät vakuuttaneet insinööriä, vaan hän junttasi kehikon maahan aidan teräsjaloilla, joissa 2x2 tuumaiset tolpat. Hernettä voi viljellä samassa paikassa kaksi vuotta peräkkäin, sitten täytyy keksiä kehikolle muuta käyttöä. Mikä muu kasvimaan kasvi tarvitsee tällaista tukea?

Nyt lapio narikkaan. Puutarha on siistimistä vaille valmis. Tältä erää...

Pelkään pahoin, että jossain vaiheesa puput (rusakon ketaleet) löytävät kasvimaani. Siinä voi jäädä porkkanat toiseksi kun puput pistävät rapeita salaattejani massuun. Toissa talvena ne herkuttelivat omenapuun oksilla, sillä en ehtinyt suojata puita. Olin juuri muuttanut. Sinä talvena lunta alkoi tulla kertalaakista eikä sen tulo loppunut ennen kuin oli varmaan metrin hanki. Lopulta turvauduin vanhaan konstiin, mihinkäs muuhun:

• kaiva lumet pois (ei tietty ruohoa myöten) omenapuun ympäriltä, ettei pupu yllä korkealle
• paketoi runko ja vaarassa olevat alimmat oksat paksuhkosti sanomalehdellä, maalarinteippiä kiinnitykseen
• kylvä kahvinporoja reilusti puiden ympärille ja hiero paketoituihin runkoihin ja oksiin.

Toimi erittäin hyvin. Mutta oli kova urakka kaivaa lumet, kun sitä oli about nivusiin asti. Vanhat konstit yleensäkin toimivat loistavasti, mutta usein ne edellyttävät työtä. Ja sehän ei aina passaa... Sitten tulee kokeiltua kaiken maailman älyttömiä nykyvirityksiä. Rahat menee hukkaan, hermostuttaa ja ongelma on yhä olemassa. Niinpä: vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.

Sitruunamelissa on vielä vaille kotia. Siellä se ressukka yksinään kyhjöttää omenapuun varjossa. Itse asiassa se ei todellakaan ole mikään ressukka, vaan varsin sitkeä sissi. Viime kesänä ostin kaupasta sen yrttiruukussa ja istutin Pauli-papan tekemään 50 cm kertaa 80 cm kasvilavaan muutaman muun yrtin ja kesäkukkien kanssa. Syksyllä kippasin koko roskan nurmikolle. Keväällä ajattelin paikkailla sillä nurmikkoa. Leskenlehdet tuskin ehtivät kukkaan, kun sitruunamelissa jo puski uutta kasvustoa. Että kaipa se on monivuotinen yrtti. Siitä riitti jakaa kavereillekin.